Pitkä pörröneule

Tämän neuleen aloitin jo elokuussa mökillä, kynttilänvalossa radiota kuunnellen. Ostin lankaa isot kasat ennen loman loppua, enkä tietenkään malttanut odottaa, että pääsisin kotiin, vaan puikot alkoivat heilua jo mökillä. Tietysti oli vähän hankaluuksia ohjeen kanssa, koska jouduin neulomaan kynttilänvalossa. Oman jännityksensä valkoisella langalla neulomiseen toi myös se, että käteni olivat aivan siniset – mustikanpoimimisesta tietysti. Ja mustikoita riitti! Vieläkin on monta kassillista mustikkahilloa kellarissa, ja olen jakanut sitä hyvällä menestyksellä kollegoille ja ystäville. Vaihdoinpa muutaman purkin hilloa kananmuniin erään paikallisen kanafarmarin kanssa.

Onneksi olen paljon parempi neuloja kuin valokuvaaja – mutta koettakaa saada jotain tolkkua! Parempi kamera on muuten jo ostettuna – saan sen pääsiäisenä Suomen-visiitilläni. Poika sen mulle hommasi ja opettaa vielä sitä käyttämäänkin. Joku järkkäri se on, mutta ei mikään ammattilaisvehje, vaan käsilaukkuun sopiva pieni kamera. Pojalla onkin sitten peukalo keskellä kämmentä, mutta kameroissa löytyy!

http://www.facebook.com/korukissa