Hyvää ruokahalua
Meillä töissä vietettiin eilen Portugalin kansallispäivän kunniaksi portugalilaista päivää myös kanttiinissa. Nälkä oli hirveä, kuten aina puoli yhdeltä, mutta jostain kumman syystä ensimmäisellä tiskillä ruokahalu hävisi kokonaan. Miksi ihmeessä täytyi laittaa esille pirun näköisiksi kärventyneet sianpäät? Pukkasi takaumaa lapsuudesta oikein kunnolla. Olin äärettömän laiha lapsi – melkein kaikki ruoka inhotti minua. Kouluruokailussa istuin seuraavan tunnin alkuun jäähtyneen ruokalautasen äärellä ja nieleskelin tyhjää. Kotona oli vähän sama juttu, kunnes älysin piilottaa palloksi pureskellut lihanpalat patterin ja seinän väliin. Siihen aikaan vielä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi. Oi sitä ilon päivää, kun kasvoin isoksi ja sain päättää itse, mitä syön. Nykyäänkin vielä jätän lautaselle ruokaa – ihan kuin kostoksi. Ähä kutti, en syö kaikkea!
Nyt, viisikymppisenä, olen melkein kaikkiruokainen – ja tykkään ruuasta. Jopa sipulista ja valkosipulista varsinkin. Mutta leipä jää edelleenkin syömättä, jos se on leikattu sipuliveitsellä. Tai jos joku muu pilkkoo sipulia ruokaa laitettaessa, tulee sama inhottava maku suuhun ja menee ruokahalut. Kun teen sen itse, ei niin haittaa. Ainoa ruoka, jota suostuin syömään kylässä lapsena, oli riisipuuro. Siihen ei pantu sipulia eikä sitä leikattu sipuliveitsellä – perunamuusinkin onnistuivat pilaamaan raaoilla sipulinpaloilla joissakin paikoissa, joten sitä varoin visusti syömästä.
Tiedän, suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole mitä syödä. Ja kyllä, minulle näytettiin lapsena biafralaisten nälkäänäkevien kuvia (olin melkein yhtä laiha itsekin, mutta minulla ei ollut nälästä turvonnutta mahaa eikä kärpäsiä silmissä), mutta kun ruoka oli pahaa niin se oli pahaa. Ei se herkuksi muuttunut, vaikka kuinka tunsin huonoa omaatuntoa. Kaikki viikkorahani (jota onneksi oli runsaanpuoleisesti) käytin herkkuihin. Herkkuja (suklaata, munkkeja, jäätelöä jne.) mässyttämällä sitten elinkin siihen asti, kunnes tapasin nykyisen mieheni, joka opetti minut syömään. Yksinkertaisesti vaan tekemällä hyvää ruokaa. Ei se sen ihmeellisempää ollutkaan!
http://www.facebook.com/korukissa