Olkapää pian kunnossa

Enpä ole käynyt blogissani aikoihin – ja nytkin olen väärällä kädellä, eli hiiri vasemmassa. Olkapääni leikattiin vihdoin ja viimein täällä Luxemburgissa. Olipahan sekin kokemus. Paikallisessa sairaalassa minulla oli hieno yksityishuone, kivat hoitajat ja pätevä käsikirurgi. Ainoa ikävä puoli oli se, että sairaalassa piti olla aamulla, syömättä ja juomatta 8 tuntia ennen. Leikkaus olikin vasta iltaseitsemältä, jotenka minä, joka syön kahden tunnin välein, olin pahemmassa kuin pulassa. Onneksi minulla oli suklaata mukana, sitä imeskelin salaa kylppärissä, ettei kukaan huomaa.

Leikkaus oli kivuton, enkä nähnyt mitään inhottavia vempaimia. Ja koska kerroin etukäteen, että inhoan kaikkia toimenpiteitä, minulle annettiin rauhoittavia ja pää peitettiin, etten näe ruudulta leikkauksen kulkua. Olkapää tähystettiin, sahattiin luuta ja ommeltiin jänne. Puudutus kesti seuraavaan aamupäivään asti, enkä tuntenut kipua koko aikana. Sairaalassa olin kaksi yötä. Sain vielä määräyksen kotihoidosta – kahden viikon ajan joka toinen päivä sairaanhoitaja kävi kotona puhdistamassa nuo kolme sentin mittaista haavaa ja vaihtamassa laastarit.

Äitini oli lonkkaproteesileikkauksessa pari viikkoa aikaisemmin. Hän oli kolme yötä sairaalassa, jonka jälkeen hänet tökättiin taksin takapenkille sadan kilometrin matkalle ja that’s it. Kukaan ei käynyt katsomassa 70-vuotiasta yksin asujaa, laastari oli kaksi viikkoa haavan päällä, kunnes tikit poistettiin. Onneksi ei tullut komplikaatioita eikä hän kaatunut kotona. Minulla oli mies kotona, joka olisi voinut vaihdella laastarit ja putsata haavat, ottihan hän meidän kissaltakin tikit aikoinaan, mutta se ei käynyt lääkärin pirtaan.

Viikko vielä saikkua ja sitten töihin! Alkaa tympiä tämä toimettomuus, kirjoja on luettu ja tvkaistalta kaikki elokuvat ja sarjat katsottu. Ja mikä parasta, ehkä saan ottaa neulepuikot ja lankakerät esille – vihdoinkin! Sitten alkaa, kuulkaa, sukkaa ja villapaitaa syntyä. Onneksi on lankaa kolme matkalaukullista. Voin sitten laitella kuvia valmiista neuleista tänne teidän iloksenne.

http://www.facebook.com/korukissa

Tässä odottelen kädet ristissä ruokaa.

 

Tässä osa mun ruokalistasta. Ruoka oli ihmeen hyvää, ja mikä parasta, lämmin ruoka oli oikeasti lämmintä, eikä mitään haaleaa moskaa. 

Lääkettä sai pumppailla omaan tahtiin.