Täällä Luxemburgissa meillä on kaksi joulua – ihan kuin yhden hössötykseen ei menisi tarpeeksi aikaa ja rahaa (ja hermoparkojen rippeitä). Saint Nicolas – tuo ”suurten lahjojen päivä” – on 6. joulukuuta. Silloin piispan ja joulupukin risteytyksen näköinen hemmo kulkee ilkeän Piiska-Peten (Fouettard-ukko) kanssa jakamassa lahjat. Hän käy yöllä, ja aamulla oven takana ovat lahjat odottamassa kilttejä lapsia. Piiska-Pete taas toruu (ja hakkaa – ainakin oman poikani mukaan) tuhmia lapsia. Meidän ihana naapurimme Josephine oli laittanut aina ovemme taakse pojille lahjat – vaikka toinen poika oli jo opiskelemassa kaukana kotoa. Mekin juhlimme aikoinaan osaltamme tätä päivää Suomen itsenäisyyspäivän ohessa – tosin meillä pojat saivat pienet lahjat 6. joulukuuta, isommat sitten oikeana jouluna. No isommat ja isommat – poikien paikalliset kaverit kun saivat muun muassa auton (vaikka ajokortti-ikään oli parikin vuotta) tai jotain muuta kivaa.

Eilen olimme menossa ukkokullan kanssa kahden ystäväperheen kanssa istumaan iltaa. Matkalla näin tämän ihanan paketin. Onpa joku ollut todella kiltti! Koko talo oli paketoitu punaiseen rusettiin! Vähänkö olin kateellinen – mutta se meni hetken kuluttua ohi. Ajattelin, että minulla on niin ihana perhe ja ystävät, että mitkään maailman punaiset lahjanarut ja rusetit eivät riitä niitä paketoimaan. Vielä kun saisin oman kissan!

http://www.facebook.com/korukissa