Viimehetken kenkäostoksilla

Olen ollut kipeän olkapään takia saikulla neljä viikkoa – käväisin saksalaisessa sairaalassa kalkki-imussakin männä viikolla. Se oli vähän inhottava toimenpide, olkapää puudutettiin, sinne työnnettiin neula, josta tursotettiin jotain huuhtelunestettä sisään ja imettiin liuennut kalkki pois. Ja sama toistui ja toistui. Ah, nyt saa kättä jo liikuteltua sen verran, että saa auton kauppakeskuksen parkkiin. Tänään nimittäin piti käydä postissa, ja samalla piipahdin superpikaisesti suosikkikenkäkaupassani.

Ylihuomenna lähden kesälomalle Suomeen: auto on vielä pakkaamatta, koti siivoamatta ja mitä kaikkea, mutta onhan tässä vielä ensi yö ja huominen päivä aikaa. Muuten ei niin olisi väliä, mutta lomani aikana meille tulee kesäasukkaita; nuoret tulevat pariksi kolmeksi viikoksi tänne lomailemaan!

Mutta asiaan, kahdet kivat kengät ostin. Haluaisin käyttää aavistuksen toisenlaisia kenkiä, mutta viitisen vuotta sitten vihoittelemaan alkaneet vaivaisenluut estävät minua hankkimasta stilettikorkoja tai upeita remmisandaaleita. Mutta nämä kengät istuivat kuin hansikas – kunhan vaan pohja ei taivu ja nahka on pehmeää. Näillä sitten köpöttelen kaksi kuukautta kesälomalla – pitkin uusittua Pielisentietä Lieksassa. Meinasi iskeä jo paniikki, että enkö täksi kesäksi saakaan uusia popoja!

Sitä kun on 36 vuotta kävellyt pelkillä korkokengillä, ei voi mitään balleriinoja tai muita lättänöitä ostaa. Ne hyllyt ohitan automaattisesti, korkokengät ne olla pitää. Vaikka nyt ehkä vähän mummomalliset. No, tehän tiedätte.

http://www.facebook.com/korukissa

 

004.jpg

005.jpg

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit

Kohtisärkän koetila

Ostimme parikymmentä vuotta sitten pienen metsätilan, jossa emme ensimmäiseen kymmeneen vuoteen edes käyneet. Muutaman kerran viime vuosina pistäydyimme vaaralla, mutta joka kerta eksyimme, emmekä osanneet takaisin autolle. Paikalle ei ole tietä, matkaa autolta tulee toista kilometriä. Viime kesänä ihmettelimme, että korkeimmalla kohdalla oli kaksi aukkoa, joissa oli muheva multa eikä niissä kasvanut puita. Paikka oli vanhaa perunapeltoa! Kesämökkimme on mäntykankaalla, eikä siellä kasva mikään. Vuosia kituuttaneet viinimarjapensaat, joissa oli vain muutama oksa eikä marjoja ollenkaan, siirrettiin viime kesälomalla viimeisellä viikolla Kohtisärkkään. Repulla kannoimme taimet ja istutimme ne entiseen peltoon. Juhannuksena lensin Suomeen perunanistutusreissulle. Äitikulta oli laittanut muutaman perunan itämään, että saisimme koemaistiaiset syksyllä – ihan vaan kokeeksi. Kymmenestä pensaasta yhdeksän oli lähtenyt hyvin kasvamaan. Näin tuuheita taimia ei kesämökillämme nähty – eli parin vuoden päästä voi olla omat viinimarjahillot tiedossa.

Paikalla on ollut asutusta 60-luvulle asti, sen jälkeen siellä ei ole satunnaisia kulkijoita enempää näkynyt, paitsi metsätöitä 70-luvulla. Paikalla oli ihania vanhoja puita, jotka onneksi oli jätetty entisten rakennusten lähelle. Ennen sotia jo isokokoinen, 5-haarainen raitakin oli hyvissä voimissaan. Karhujakin vaaralla on, jätöksiä oli siellä täällä. Mutta ne eivät meitä häirinneet, paarmat sitäkin enemmän.

Seuraavan kerran pääsen katsomaan näitä oman onnensa kasveja heinäkuun puolen välin jälkeen. Pitkä on kasvimaamatka, mutta paikka on aivan ihana. Näköalat korkeimmalta kohdalta ovat huikeat!

http://www.facebook.com/korukissa

 

 

039.jpg

Viinimarjapensaan uusi elämä

040.jpg

Pienet perunantaimet. Perimätiedon mukaan Kohtisärkän peruna on pantu maahan aina 24.6., me laitettiin se päivää ennen. Saa nähdä, miten käy.

049.jpg

Rakennuksista ei paljoa ole enää jäljellä.

056.jpg

Tässä uunissa on paistettu leipää isolle perheelle. Tiettömän taipaleen takana, yli 10 kilometriä maantien varteen. Nyt pääsee autolla jo 1,5 kilometrin päähän, maasturilla kilometrin lähemmäksikin.

 

Puheenaiheet Sisustus Höpsöä