Niinhän siinä kävi, että jouduin kerrasta työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta. Olen nyt totutellut koko toukokuun sairausloman ajan oloneuvoksen päiviin, mutta ei se Ortonin sairaalassa puudutetusta selkärangasta lähde ihan vähällä sinne iskostunut töihinmeno. Ennen kesälaitumille lähtöä olen joutunut tekemään täysiä päiviä hallinnollisia juttuja, vaikka en vielä edes muuta mihinkään. Tämä se vasta byrokraattista ja voimia vaativaa hommaa onkin, varsinkin, kun se pitää tehdä lääketokkurassa.

Mikäs tässä nyt on nukkuessa 10-12-tuntisia öitä ja haahuillessa pyjamassa koko päivän – tai sitten lähteä käymään asioilla laittautuneena. Kerrankin voi suunnitella asusteet ja vaihtaa käsilaukun vaikka päivittäin! Joskus kaksikin kertaa päivässä, jos on iltamenoa. 

Täällä Luxemburgissa on ollut luvattoman huonot säät koko kevään – mutta nyt lämpiää oikein kunnolla. Ensimmäistä kertaa saa ottaa hellevaatteet käyttöön, tai voi vaan neuloa parvekkeella auringonpaisteessa vaikka koko päivän, jos huvittaa. Ei tarvitse enää istua kuumassa konttorissa aamusta iltaan pomon komenneltavana – ja kerrankin sai tilata lentoliput koti-Suomeen tarvitsematta kysellä, mitkä päivät voin olla lomalla ja mitkä en. Sen kunniaksi tilasinkin loman saman tien kolmeksi kuukaudeksi – sillä sen verranhan Suomen kesä (toivottavasti) kestää. 

Olen tapaillut entisiä kollegoita ja hyviä ystäviä paljon. Melkein joka päivälle on joku lounas tai illallinen sovittuna. Vielä kun oppisi sen eläkeläisten rytmin, että aamuviideltä herätys ja ulkoilemaan. Siinä on vielä paljon tekemistä! Mutta hiljaa hyvä tulee, tänään heräsin jo puoli yhdeksältä, vaikka eilen meni illallisilla myöhään. Neuloinpa vielä sukkaa kahdelta yöllä kotiin palattuani ennen kuin uppouduin hyvän kirjan pariin.

Toivottavasti selkä- ja muut vaivat pysyvät kurissa sen verran, että saisin matkustella. Työkyvyttömyyseläkkeestä päättävä kolmen lääkärin komitea nimimittäin kehotti minua lähtemään maailmanympärimatkalle ja nauttimaan eläkepäivistä. Tosin sillä hetkellä en ollut siitä ihan varma, mutta nyt ajatus siitä alkaa tuntua houkuttelevalta. Mutta kunhan vietän ensin vapaan kesän mökillä Lieksassa, vasta on muiden matkojen vuoro. Lieksan kesää ei mikään voita – toistaiseksi. Mutta Luxemburgin talven saattaa vaikka Florida tai joku muu voittaa!

Ensimmäisen eläkepäivän aamukahvit!

Kuvassa en suinkaan ole minä, vaan uusi idolini Iris Apfel. 

Laitan muutaman kuvan päivän koruvalinnoista – nyt on aikaa tutkia kaappien kätköjä ja yhdistellä koruja toisiinsa mielin määrin! 

Keltamustaa oli eilen illallisella.

Eläkeläinen käy ruokansa Lidlistä – myös Luxemburgissa. Tässä sadepäivän asuvalinta Lidliin 🙂

Jos koruni kiinnostavat, voit tutustua niihin osoitteessa http://www.facebook/korukissa