Pitkä pörröneule

Tämän neuleen aloitin jo elokuussa mökillä, kynttilänvalossa radiota kuunnellen. Ostin lankaa isot kasat ennen loman loppua, enkä tietenkään malttanut odottaa, että pääsisin kotiin, vaan puikot alkoivat heilua jo mökillä. Tietysti oli vähän hankaluuksia ohjeen kanssa, koska jouduin neulomaan kynttilänvalossa. Oman jännityksensä valkoisella langalla neulomiseen toi myös se, että käteni olivat aivan siniset – mustikanpoimimisesta tietysti. Ja mustikoita riitti! Vieläkin on monta kassillista mustikkahilloa kellarissa, ja olen jakanut sitä hyvällä menestyksellä kollegoille ja ystäville. Vaihdoinpa muutaman purkin hilloa kananmuniin erään paikallisen kanafarmarin kanssa.

Onneksi olen paljon parempi neuloja kuin valokuvaaja – mutta koettakaa saada jotain tolkkua! Parempi kamera on muuten jo ostettuna – saan sen pääsiäisenä Suomen-visiitilläni. Poika sen mulle hommasi ja opettaa vielä sitä käyttämäänkin. Joku järkkäri se on, mutta ei mikään ammattilaisvehje, vaan käsilaukkuun sopiva pieni kamera. Pojalla onkin sitten peukalo keskellä kämmentä, mutta kameroissa löytyy!

 

http://www.facebook.com/korukissa

mohair.jpg

Muoti DIY Trendit

Enkeleitä, onko heitä?

Olen kerännyt jo vuosia kirppiksiltä uskonnollisaiheisia tauluja. Kirkot (varsinkin sipulikattoiset), enkelit, pyhimykset ja muut henkiolennot ovat maalauksellisia ja kauniita – ja täällä Keski-Euroopassa sellaisia tauluja on joka kirppiksellä valita asti. Kuva on otettu kesämökin “enkelinurkasta” muutama vuosi sitten, ja lienee tarpeetonta mainita, että kokoelma on kasvanut huimasti.

Nurkkalaudassa (ks. kuva, toinen ylhäältä) oleva pieni käsinmaalattu Smolenskin luostari on suosikkini. Usein sitä katsoessa tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan sitaatti  “Kyllä niitä peritään Molenskissa asti”. Ja muutenkin rajantakainen Karjala ja varsinkin sen kulttuuri kiinnostaa. Vielä minä lähden Vienanmerelle Solovetskin saarelle kuuntelemaan maitovalaita! Tai ainakin kirjon hienon käspaikan.

Olen kerännyt (tai en varsinaisesti kerännyt, mutta brocantesta aina joku löytö tulee tehtyä) myös pyhimyspatsaita, sellaisia n. 30 cm korkeita kipsijuttuja. Ensimmäinen tuli ostettua säälistä, koska sillä oli pää irtipoikki. Mies korjasi patsaan, laittoi pään vartaloon puutikulla, teki kipsistä uuden kaulan ja värjäsi vesiväreillä. Korjauskohtaa ei edes huomaa! Sitten patsas sai kaverin, pian toisen, ja nyt niitäkin on koko joukko kotona nurkassa ihmettelemässä nykymaailman menoa. Ehkä nekin päätyvät vielä mökille joku päivä, jos vaan kyytiin mahtuvat.

http://www.facebook.com/korukissa

enkelit.jpg

Koti Sisustus