Sain jo viime vuonna hääpäivälahjaksi kivat popot – ja sen verran otti päähän syksyllä, kun huomasin näiden (ja parien muiden) jääneen käyttämättömiksi jalkavaivojen takia, että marssin ortopedille siitä paikasta. Käväisin röntgenissä ja menin takaisin kiltin tohtorisedän pakeille. Hän mittaili kuvista kulmia ja tuumasi, että leikattava on. Kolme ruuvia kumpaankin jalkaan ja vot, muutaman viikon päästä voin kävellä ihan minkälaisilla kengillä huvittaa (mitä epäilen kyllä suuresti)!

Olin keväällä olkapääleikkauksessa täällä Luxemburgissa (jänne melkein poikki ja luuta sahattiin) ja syksyllä päivää ennen ortopedillä käyntiä kyynärpääleikkauksessa (hermo jumitti ja se vapautettiin – ihanaa kun on tunto vihdoin sormissa). Eikä tässä vielä kaikki! Kävin käsikirurgilla näyttämässä hyvin parantunutta kyynärpäätä ja valitin ohimennen, että mikähän nivelrikko mahtaa peukaloissa olla, kun jäävät jumiin tämän tästä ja paukkuvat yötä päivää. Kuvat taas otettiin ja tohtori tutki niitä pitkään. Ei nivelissä mitään vikaa ollut, mutta jänteissä kyllä. Siitä paikasta taas leikkausaikaa varaamaan. Kysäisin kuitenkin, että mahtaako niitä käsiä voida leikata, kun jalatkin leikataan. Voi voi, rouva hyvä! Samoilla kipulääkkeillä menee. Vaivaisenluut (molemmat jalat) leikataan tammikuun lopussa ja napsusormet (molemmat kädet) helmikuun alussa. Voi kättä jalkaa! Kaikki paketissa yhtä aikaa! Peukalot paranevat kuulemma muutamassa päivässä, minkä uskon kyllä.

Alkoi tämä lähestyvä jalkaleikkaus joulun maissa niin hirvittää, että käväisin välipäivinä kenkäkaupassa. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvia,  mutta käyn siellä vielä ensi viikonloppuna uudestaan. Heti, kun alkaa pelottaa jalkaleikkaukseen meno, katson kuvat Laboutineista ja Manolo Blahkineista, jotka aion heti ostaa, kun pääsen omin jaloin kenkäkauppaan. Se on saletti, maksoi mitä maksoi!

http://www.facebook.com/korukissa