Vyöhykekissa

Olen jo vuosia käynyt kuuden viikon välein Vivianella vyöhyketerapiassa. Viviane on belgialainen vähän päälle kuusikymppinen nainen, jolla on vyöhyketerapiakoulu täällä Luxemburgissa. Hän asuu kivassa kaksikerroksisessa talossa ja hänellä on kolme kissaa. Turha varmaan mainita, minkä takia minä siellä oikeasti ramppaan.

Hoitohuone on yläkerrassa. Kun menemme portaita ylös, yksi, kaksi tai jopa kolme kissaa ohittaa meidät kurvissa ja ovat tietenkin huoneessa ennen meitä. Tällä viikolla kaikki kolme olivat terapeutteina, mutta vain yksi mahtuu syliin. Torstaina se oli Thiboul, joka on maine coon, upea kollikissa, ja lievästi sanottuna vähän omapäinen (kuvassa  – otettu heti hoidon jälkeen, jolloin minun oli pakotettava se pois tuolista). Yleensä terapeutin virkaa hoitaa Chipie, ruskeanmustakirjava narttukissa, joukon pomo – ja tosi harvoin SkySky, joka on venäjänsininen väriltään ja iso kuin mikä.

Hoito kestää aina tunnin. Thiboul hyppäsi tottuneesti vatsani päälle ja alkoi kehrätä kovalla äänellä. Hoidon aikana taustalla soi joku rauhoittava musiikki, nyt vuorossa oli valaiden laulua. Olipa mukava olla selällään pehmeällä sängyllä tunti –  Viviane hoiti pääterapeuttina jalkojani, Thiboul makasi päälläni kehräten, ja Chipie muikisteli viereiseltä pediltä. Harmaa kissa syödä raksutteli murojaan ja tuijotti haikeana ikkunasta isoa puuta, jossa oli noin sata naakkaa nahistelemassa reviiristään.

Viviane kertoi, että hän painelee kissojen tassuja joka ilta sängyssä ennen kuin kaikki kolme nukahtavat. Se vasta on elämää!

http://www.facebook.com/korukissa