Ajatusleikki Metrossa
Joudun kulkemaan metrolla lähes päivittäin kouluun ja kotiin. Matka kestää noin puolisen tuntia kuten olen aiemminkin todennut. Metromatkustamisessa on paljon eroavaisuuksia esimerkiksi bussimatkustamiseen. Metrossahan penkit ovat usein vastakkain. Monesti siihen istahtaa joku täysin ventovieras. Tykkään alkaa ajattelemaan kaikenlaisia elämänkohtaloita kyseisille henkilöille tai seurata muuten vain heidän tekemisiään. Tarkastelen paljon yksityskohtia heidän vaatteistaan ja eleistään. Huvittavinta on se, että muistan ne jälkeenpäin niin hyvin, että tunnistan ne ihmiset uudelleen jossain muualla.
Eilen aamulla vastapäätä istui noin 30 -vuotias nainen lukemassa kirjaa, hänen vieressään istui keski-ikäinen mies joka jäi matkamme alkuvaiheessa jo pois. Hänen tilalleen hyppäsi naisen kanssa samaa ikäluokkaa oleva nainen myöskin kirjan kanssa. Pian naiset huomasivat toisensa ja tervehtivät tuttavallisesti. He olivat ilmeisesti tuttuja jostain. Kuitenkin matkan edetessä huomasin kuinka vaivautuneita naiset olivat. Kumpikin joutuivat keksimällä keksimään juttua kun kirjakeskustelu oli jo käyty. Monesti toinen avasikin jo suunsa mutta sulki sen sanomatta mitään.
Mitäköhän heidän väleissään on? Tässä ikuisena romantikkona aloin miettimään vaikka minkälaisia kohtaloita naisten yhteisestä historiasta.
Aika kuluu kuitenkin nopeasti.
Yhtä asiaa en metroissa voi sietää, nimittäin ruuhkaa. Useimmiten aamuisin on tämän näkoistä mikäli ei pääse suojaan istumaan. Inhottaa änkeä väkijoukkoon ja yrittää pitää samasta tolpasta kiinni kun kanssamatkustaja vieressä. Lisäksi olen suhteellisen lyhyt joten jään helpost jalkoihin. Onneksi ei tarvitse kesä aikaan kulkea enään!