Valomainoksia bussipysäkeillä, täydellisyyttä hipovaa epidermistä naistenlehtien kannessa, täyteaineita huulissa ja tekoripsiä hoitoainemainoksissa, sekä photoshopattuja before and after -kuvia kauneuskirurgian esitteissä. Voisin jatkaa loputtomiin, mutta tämäpä onkin selviytymistarinani siitä, miten sain elimistä suurimman, eli ihoni ongelmat kuriin. Olen kärsinyt näppyläisestä, herkästä, kirjavasta, pintakuivasta, rasvaisesta, sekä punoittavasta ihosta ala-asteesta vuoteen 2015 saakka. Niin, siis niiden raivostuttavasta yhdistelmästä.

Olen kokeillut iholle ulkoisesti tujuja apteekin voiteita, sekaihon puhdistussettejä, perus markettitavaraa, kalliita seerumeita, kuivan ihon sarjoja, luontaistuotteita, emäksistä suolaa, sekä kuolleen meren tuotteita. Tuloksetta. Tai niin ainakin kuvittelin.

Useinhan ihon epätasapainoisuus vielä päälle parikymppisillä naisilla johtuu hormonaalisista syistä. Aloitin tammikuussa 2015 ehkäisymielessä Desogestrel Sandoz -nimiset minipillerit, joiden ei alunperinkään luvattu vaikuttavan ihon kuntoon myönteisesti. Kuukautiset olivat päällä jatkuvasti, ja muutaman kuukauden kuluttua tulin siihen tulokseen, että tuskin aion jatkaa valmisteen käyttöä, joka vielä muutaman kuukauden jälkeenkin saa kasvoni näyttämään entistä kamalammalta. Vaihdoin minipillerit Yaz -nimisiin e-pillereihin, joiden vaikutus ihoni kuntoon oli lähestulkoon sama kuin edeltäjällään. Myöskään Yazit eivät saaneet pidettyä menkkojani hallinnassani. Seuraavaksi paljastan kolme tärkeintä ihoni kuntoon vaikuttanutta seikkaa:

1) Luin netistä Cypretyl -nimisistä e-pillereistä, joista jotkut muutkin nuoret naiset olivat saaneet apua iho-ongelmiinsa. Muutaman viikon jälkeen iho alkoi rauhoittua. Cypretyl kuivatti ihoani tarpeeksi, joten ihoni ei ollut enää aivan yhtä rasvainen. Sain ihoni ihan kohtalaiseen kuntoon, pientä näppylää tuli vieläkin, mutta suurempia tulehtuneita finnejä tuli vain muutama kuukauden aikana. Ajattelin, että parempi tyytyä tähän, tuskimpa ihoani tätä parempaan kuntoon on mahdollista edes saada.

2) Kunnes eräänä päivänä tämä vaaleahipiäinen aurinkoihottumastakin kärsivä auringonpalvojamme törmäsi internetin ihmeellisestä maailmasta sisäisiä aurinkosuojia etsiessään taikasanaan nimeltään Astaksantiini. Luonnon oma antioksidantti, jolla oli havaittu olevan myös tulehdusta poistavia ominaisuuksia. Söin astaksantiinia vuoden 2016 alusta asti helmikuuhun, jonka aikana kävin parin viikon lomamatkalla Vietnamissa. UV-säteily kun nyt vaan sattuu olemaan hieman eri sfääreissä tuolla Aasianmaalla, halusin kokeilla onko superfoodeista ja tästä uudesta tuttavuudestani mihinkään. Testaukseni aiheeseen liittyen jatkuu parin viikon päästä, kun kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa vietämmekin isänmaamme ulkopuolella.
 

Vielä maaliskuun alussakin ihoni kunto hipoi näpyttömyyttään, kunnes jossain vaiheessa näppyjä alkoi ilmestyä. En nähnyt mitään muuta syytä näpyille, kuin lomamatkan jälkeen lopetettu astaksantiini. Aloin syömään astaksantiinia uudelleen lähinnä kevään ja matkoihin valmistautumisen takia, mutta huomasin että mukavana lisäetuna sain finnittömät kasvonikin takaisin. Iho tuntui silti kaipaavan jotain. Iho punoitti, ja sitä kiristi hieman arvatenkin Cypretylin kuivattavan vaikutuksen takia. 

3) Lähdin lähiapteekkiini etsimään jotain kosteusvoidetta herkälle iholle. Mieleeni tuli ensimmäisenä Erisan, Decupal tai vastaava. Kun kysyin apteekimme kosmetologilta neuvoja, hän lähtikin suosittelemaan itselleni täysin tuntematonta merkkiä, Avénea. Apteekissa oli kanta-asiakastarjouksena Avénen kosteusvoide Crème peaux intolérantes Riche 50 ml vähän päälle parikymppiä. Tein pikagooglauksen apteekin hyllyjen välissä, ja päätin ostaa voiteen. Noin viikon rasvaamisen jälkeen kuivat ja atooppiset kohdat alkoivat olla historiaa, ja aloin käyttää voidetta lähinnä yövoiteena. Ihon punoitus on laskenut minimiin, iho ei ole enää kuiva, ja meikinkin laittaminen tuntuu ihan erilaiselta. Aikaisemmin kuiviin kohtiin pakkeloitunut meikkivoide liukuu nyt tasaisesti entisten ongelmakohtien yli.