Kolme syytä onneen ja paluu linjoille

Ei hätää, olen elossa! Ei sillä, että oikeasti uskoisin jonkun kaivanneen vaatimatonta blogiani. Minulla on tosi hyvä syy siihen, miksi blogini on ollut tauolla.

 

Olen rakastunut.

Jep, ihan yllättäen ja aivan puskista. Niin se kuulema menee, mutta eipä siihen usko ennen kuin se tapahtuu. Mutta se, miksi blogi on pysynyt hiljaa on siinä, että olen priorisoinut ajankäyttöäni vähän muihin asioihin. 

Hyvin siis menee. Ja luetellakseni kolme suurinta syytä siihen, tein listan. Aloitan itsestäänselvimmästä:

1. Rakkaus. 

Miten voikin yksi hetken mielijohde johtaa koko elämän mullistavaan rakkauteen? Mietin eräänä päivänä, että menisinkö taas läpällä Tinderiin, ja sitäpä en sitten katunutkaan jälkeenpäin. Sieltä löytyi eräs vanha tuttu, ja siitä se sitten lähti. Sellainen tyyppi, jonka kanssa on helppo ja hyvä olla, täydellisesti juuri sellaisena kuin on. On kuin oltaisiin oltu yhdessä aina. Vaikka oikeasti vasta kaksi kuukautta. 

2. Sairauden tila.

Tai sen tilattomuus. Tein viimeksi terapiassa masennustestin, jonka tulokseksi tuli 10 pistettä. 9 tai alle tarkoittaa, että ei ole enää masennusoireita. 10 on siis vain pisteen verran lievän masennuksen puolella. Terapeuttini sanoi, että meillä ei taida olla enää montaa kertaa jäljellä. Olin samaa mieltä. Ennen istuntoa mietin, mistä oikein edes puhuisin. Ei ole enää mitään puitavaa.

3. Syksyn tilanne.

Olen siis päässyt opiskelemaan ja kesän aikana minulle vielä myönnettiin TE-toimiston tukea opiskelulleni. Eli ei tarvitse kituuttaa opintotuella seuraavia kahta vuotta, vaan saan opiskella ja tehdä graduni ansiosidonnaisella, ja sen loppuessa työttömyystuella. Tämä on minulle taloudellisesti pelastus, sillä se tarkoittaa sitä, että ylipäätään pystyn keskittymään opiskeluun. Odotan syyskuuta innoissani, ja vain vähän kauhulla. ;)

 

 

Nyt on siis lupa nauttia kesästä, tehdä vähän freelancer-töitä, lomailla yhdessä rakkaan lapseni ja uuden poikaystäväni kanssa ja jännätä elokuuta, jolloin lapseni aloittaa koulutien.