Elossa

Alan olla taas elävien kirjoissa. 

Sanotaan, että masennus johtuu siitä, kun on yrittänyt jaksaa liikaa liian kauan. Voin samaistua tuohon määritelmään, koska siltä minusta on tuntunut. Kun katson taaksepäin, näen vain raskaita aikoja, jotka ovat kerrostuneet painavaksi taakaksi harteilleni. Vuosien mittaan taakka on painanut minua yhä vain alemmas, syvemmälle väsymykseen. 

 

Masennuksessa tulevaisuus näyttää harmaalta, epämääräiseltä, tai tuntuu ettei sitä ole lainkaan. Minä olen alkanut katsoa tulevaisuuteen kirkkain, luottavaisin silmin. Se on erittäin hyvä merkki. Vielä parempi merkki on se, että olen alkanut asettamaan itselleni tavoitteita. Olen löytänyt uudestaan kunnianhimoni.

Kun masennuksessa jokainen päivä on valtava uroteko, ei itselleen halua asettaa yhtään enempää paineita. Jo se, että jaksaa käydä suihkussa on loistava suoritus. Mitä pitemmälle toipumisessa etenen, sitä enemmän saan aikaiseksi. En vielä ehkä niin paljon kuin haluaisin, mutta koko ajan enemmän ja siitä pitää olla kiitollinen. Enää en pelkää, etten jaksa, että kaikki on liikaa. Tunnen itseni energiseksi ja terveeksi.

 

 

Olen elossa.