Erityisherkkyys ja masennus
Miksi en ole normaali? Miksi kukaan ei ymmärrä mua? Miksi mä itken, loukkaannun ja pahoitan mieleni niin helposti? Ajatteleeko kaikki muutkin näin paljon kuin minä? Onkohan kukaan yhtä nössö? Miksi mä pelkään kaikkea niin paljon? Miksi mä en jaksa samalla lailla paahtaa kuin muut? Miksi jotkut asiat on mulle vaikeampia kuin muille?
Olen aina tiennyt olevani erityisen herkkä, jo ennen kuin tiesin, että se on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus, joka on noin 20 prosentilla ihmisistä. Erityisherkän ihmisen ominaisuuksiin kuuluu ainakin tavallista syvällisempi tiedon prosessointi, kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja tarkka havainnointikyky. Eritysen herkän ihmisen hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. (Lähde.)
On tavallista, että erityisherkät eivät koe muiden ymmärtävän heitä, sillä ei-herkän ihmisen on vaikea samaistua herkkiksen tunteisiin. Itsensä voi testata mm. täällä. Ei mitään epäselvyyttä, ettenkö olisi HSP (Highly Sensitive Person). Jotenkin jopa helpottavaa tietää, että en ole ainoa maailmassa ja siihen on syynsä miksi olen tällainen. Ehkäpä herkkyys on osittain syynä masennukseenkin, kun kuormitun helposti ja syyllistän siitä itseäni.
Monet luulevat, että erityisherkkyys kuuluu vain introverteille, ujoille ihmisille, mutta näin ei ole. Itse olen ekstrovertti, ja silti erityisherkkä. Ja koska olen kova höpöttämään ja paistattelemaan huomion keskipisteenä, ruoskin usein itseäni sanomisistani. Analysoin ja vatvon sitä, mitä sanoin ja miten sanoin ja mitä muut ajattelivat, miltä he näyttivät ja miten reagoivat. On hetkittäin vaikeaa elää erityisherkkänä ihmisenä, kun kaikista siihen liittyvistä ominaisuuksista huolimatta on myös pystyttävä toimimaan esimerkiksi työyhteisöissä, säilytettävä terve itsetunto ja kamppailtava äitiyden tuomien riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteiden kanssa.
Vähemmästäkin masentuu, uskoisin. On ollut suuri edistysaskel ymmärtää, että olen ihminen siinä missä muutkin, vaikka olen kuullut ja tuntenut olevani paljon huonompi kuin muut. Minua on erittäin helppo kiusata, koska syytän siitä itseäni. En ole oikein koskaan täysin sopeutunut opiskelu- tai työyhteisöihin tai tuntenut olevani tarpeeksi tehokas, älykäs tai hyvä.
Erityisherkissä on paljon vahvuuksiakin. Olemme empaattisia ja siksi hyviä esimerkiksi terapeutin tai opettajan työssä sekä esimiehinä. Erityisherkät ovat usein erittäin luovia ihmisiä, ja itsessäni ainakin koen vahvuutena valtavat määrät luovuutta ja mielikuvitusta. Jonakin päivänä joku työnantaja osaa arvostaa niitä puoliani ja toivon mukaan ymmärtää niitä, jotka tekevät minusta vähän ainutlaatuisemman. Minun ei tarvitse ajatella, että minun on muututtava tai turrutettava herkkyyteni. Oikeastaan voin lakata teeskentelemästä paksunahkaista ja päästää herkkyyteni valloilleen. ;)