”Miten nää pärjäät noitten mamujen kanssa?”
Kaupan kassalla työskentelevä ystäväni kirjoitti Facebookissaan:
”Tuossako nuo mummut päivät pelaa konetta?” Perään halveksuva tuhahdus. ”Ostaako ne mummut kaljaaki?” Silmien pyörittelyä. ”Paina saatana sitä numeroa!” Mummu ei heti hoksannut, että tupakkaa saa automaatista. ”Mää koitin kääntyä niin, ettei nuo ainakaa sylje mun päälle..” Mummu oli juuri kävellyt rouvan ohi. ”Miten nää pärjäät noitten mummujen kanssa?” Kiitos kysymästä, aivan hyvin.
Eikö ookki aivan järkyttävää? Eihän noin voi toimia! Eihän mummuja voi tuolla lailla halveksia.
Vaihda sitten mummun tilalle pakolainen, ja tämä tarina on sanasta sanaan totta. Mun ammatin varjopuoli, jokapäiväistä ennakkoluulojen ja rasismin kohtaamista. Voin kertoa, että joskus on aika raskasta, ja minähän oon vaan sivustaseuraaja. Se, joka antaa hiljaisen hyväksynnän kaikelle tuolle.
Suomalaisten rasismi on mennyt siihen pisteeseen, että meitä ”suvakkeja” huoritellaan ja uhataan ties minkälaisilla kauheuksilla. Elän itse jossain kuplassa tuolla yliopistomaailmassa, jossa en tällaista edes kohtaa. Kun osaan vältellä tiettyjä Facebook-ryhmiä…
Luin juuri toimittajasta, joka oli saanut tappouhkauksia ja huorittelua vain, koska oli kysynyt poliisilta, miksi raiskaajen etniset taustat kerrotaan julkisuuteen. Luin, miten Facebook-ryhmässä hurrattiin Kanadan pormestarille, joka oli kieltänyt sianlihakiellot kouluissa. Yllättäen kyseinen ”uutinen” paljastuikin uutisankaksi.
Kriittinen saa ja pitääkin olla, kaikkia ja kaikkea kohtaan. Mutta esimerkiksi se, että pakolaisella on älypuhelin kuuluu ihan ihmisten perusoikeuksiin nykypäivänä. Suuri osa asioista hoituu vain ja ainoastaan netin välityksellä, jolloin älypuhelin alkaa olla jo aikalailla pakollinen tavara. Minullakin on älypuhelin, vaikka elän pääosin yhteiskunnan varoilla.
En edes jaksa vääntää enempää tästä, jo liikaa väännetystä rautalangasta. Halusin vain jakaa ystäväni etulinjan kokemuksen suomalaisesta rasismista. Toivotan hänelle, ja muillekin rasismin kanssa pakon edessä tekemisiin joutuvalle paljon voimia. Ja eniten voimia toivotan pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, jotka ovat tulleet Suomeen pakoon niin hirveitä olosuhteita, joita persu..eikun öh, anteeksi perus-Matti ei kestäisi varmasti päivääkään.
Katsotaan nyt loppuun tällainen positiivinen uutinen siitä, kun pakolaiset pitivät meillä Oulussa oman mielenilmauksensa. Klik.
Kuvat unsplash.com