Kielletty rakkaus – eli miltä tuntuu, kun ex on telkkarissa
Lapseni isä eli ex-poikaystäväni oli eilen telkkarissa. Kyseessä on ohjelma nimeltä Kielletty rakkaus, jossa jokaisessa jaksossa esitellään pari, jonka yhdessä oloa jollakin tavalla paheksutaan tai vastustetaan. Ex-poikaystäväni Mika tunnetaan myös nimellä Miisu, sillä hän pukeutuu välillä naiseksi. Hänen tyttöystävälleen Jennille asia ei ole ongelma ja pariskunta käykin välillä bilettämässä Miisuna ja Jenninä.
Siinä pikainen tiivistelmä aiheesta. Kannattaa katsoa jakso, ellet ole jo katsonut, nimittäin se on tosi ihana ja sympaattinen. Nuo kaksi ovat niin rakastuneita ja söpöjä ja liikkiksiä! Lisäksi jaksossa ihastuttaa Oulun murre sekä oululaisten ihmisten suvaitsevaisuus. Hyvä Oulu!
Kuvankaappaus ruutu.fi:stä
Lapsemme ei ole ohjelmassa mukana, ja hänet mainitaan sen aikana vain lyhyesti. Se on meidän yhteinen päätös. Lapsi tietää Miisusta ja on nähnyt kuvia, mutta ei ole nähnyt häntä ”livenä”, joten tavallaan lapsi ei suoraan ole mukana Miisun elämässä, vaikka Miisu on läsnä hänen elämässään peruukkien, meikkien ja ”iskän korkkareiden” muodossa.
Minut (olettaisin) mainitaan lyhyesti ohjelmassa myös. Mika kertoo, että hänellä on taustalla kaksi pidempää suhdetta, joista ensimmäisessä Miisu-asia ”vähän niinku painostettiin pois”. Ikävää, että Mika kokee asian menneen niin, mutta en ihmettele. Harmittaa, etten osannut suhtautua siihen yhtä avoimesti ja hyväksyvästi kuin Jenni. Toisaalta, jos olisin ollut yhtä rakastunut kuin hän, olisin varmasti ollut asian kanssa yhtä sinutkin.
Meidän suhteemme oli alusta asti vähän hankala, ja aika nopeasti ongelmat alkoivat. Päätimme silti tehdä yhteisen lapsen, ja vaikka ero tuli aika pian vauvan synnyttyä (11kk), enkä kadu suhdetta tai lasta. Täytyy painottaa, että olimme molemmat todella (liian) nuoria, minä 24-vuotias ja Mika 22-vuotias kun lapsemme syntyi. Halusimme elämältä eri asioita. Ei se vain voinut toimia.
Ja kuten sanoin, en ollut todella, isosti rakastunut Mikaan. Eikä hänkään minuun. Silloin on parempi erota, vaikka meillä yhteinen lapsi olikin. Mika ei saanut toivomaansa hyväksyntää Miisulle enkä minä saanut unelmieni miestä. Mikassa kiehtoi alussa ulkonäön lisäksi tietynlainen ”renttuus”, siis sellainen biletysmeininki. Ohjelmassakin ilmenee, että Mika ja Jenni tykkäävät ”dokata”. Baari-illat ja keikat ja krapulapizzat olivat Mikan kanssa arkea. Siinä ei ole mitään väärää, mutta sellainen elämä ei lopulta ollut sitä, mitä minä halusin. Halusin sitten kuitenkin aika perinteistä perhe-elämää, pyöriä kotona ja mennä aikaisin nukkumaan.
Meillä on Mikan (ja Jennin) kanssa tosi huiput välit. Olemme kavereita ja nähdessämme juttelemme muustakin kuin lapsestani. Yhdessä ollessamme pidin Mikan huumorista ja pidän siitä edelleen. Pidän siitä, miten lapseni näkee isänsä, miten heillä selvästi on paljon rakkautta ja hieno suhde. Parasta on, että lapseni saa olla osa heidän perhettään ja kasvaa suvaitsevaiseksi ihmiseksi, jolle kaikenlainen rakkaus on kaunista ja normaalia.
Ja kaikki päättyi lopulta hyvin! Mika sai rinnalleen naisen, joka rakastaa häntä Miisuineen kaikkineen, minä sain rinnalleni oman unelmieni miehen ja maailmassa on tyttö, joka kasvaa hienojen ihmisten ympäröimänä. Tyttö, joka haluaa isänsä opettavan hänet meikkaamaan. Tyttö, joka laittoi ohjelman nähtyään isälleen tekstiviestin: ”Mä katoin sun jakson ja se oli tosi hyvä!”