Elämää ekstroverttina

Elämännarkkari, jättää muut varjoon, puhuu ennen kuin ajattelee, ei jaksa keskittyä, ei kiinnitä huomiota tunteisiinsa, impulsiivinen, ailahtelevainen, ylimielinen, huomionhakuinen.

Ihmisistä jopa 70% arvellaan olevan ekstrovertteja. Heitä kuvaillaan yllä luetelluilla sanoilla, ainakin Googlen perusteella. 

Mediassa kohtaa aika ajoin juttuja introverteista ja siitä, miten me ekstrovertit emme ymmärrä heitä, tai miten raskasta heidän elämänsä ekstroverttien maailmassa on. Se on varmasti totta. En vähättele sitä lainkaan. Olen varmasti joskus itsekin aiheuttanut tahattomasti ahdistusta jollekin introvertille, jollain tavalla.

Sanotaan, että yhteiskunnassamme arvostetaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta, ja siksi introverteilla on vaikeaa esimerkiksi työelämässä. Oman kokemuksen perusteella voisin sanoa, että yhteiskunnassamme ei myöskään aina arvosteta avoimia, mielellään esillä ja huomion kohteena olevia ihmisiä. Ihmettelen, eikö yhteiskuntamme voisi toimia sulassa ekstroverttien ja introverttien sovussa, jossa jokainen saa olla temperamentiltaan juuri sellainen, kuin on. Onhan niitäkin jotka eivät koe olevansa kumpaakaan, tai ovat molempia.

Minulle on sanottu, että avoimuuteni on huomiohuoraamista. Ekstroverttina olen ulospäinsuuntautunut, nautin sosiaalisista tilanteista ja muiden ihmisten huomiosta. (For the record: Nautin myös rauhallisista koti-illoista, kahdenkeskeisistä keskusteluista ja ajoittaisesta yksinolosta.) Huomiosta nauttiminen nyt vain kuuluu temperamenttiini. En koskaan ole halunnut sillä mitään pahaa kenellekään. Lähinnä itse kärsin siitä, kun välillä päästelen sammakoita suustani isossa porukassa ja kadun sitä jälkeenpäin. Tai kun minua sanotaan huomiohuoraksi.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Suomalaisen ei ole ilmeisesti sopivaa nostaa omaa häntäänsä, kehua itseään, puhua avoimesti tabuna pidetyistä asioista tai etenkään näyttää tunteitaan. Ihmiset, jotka avautuvat, möläyttävät tai esiintyvät julkisesti väärällä tavalla, usein ristiinnaulitaan. 

Rakastan saada jutuillani ihmiset nauramaan, koen voimakasta tarvetta puida omia henkilökohtaisia asioitani julkisesti ja olen äänekäs, naurava, kiroileva ja sanavalmis ihminen, joka ei aina osaa olla hiljaa. Jos minulle ei sanota suoraan, että olen vääränlainen, siitä vihjaillaan. Minua pidetään tyhjäpäisenä, idioottina ja rasittavana. Uskon vahvasti, etten saisi näin paljon kritiikkiä, jos olisin mies.

Onneksi on myös niitä, jotka ovat minuun aivan hulluna. Kaikkine kulmineni ja säröineni. Olen Laura-juusto, toiset himoitsevat, toiset vihaavat. Ja välillä haisen pahalle.