Miksi suomalaiset naiset eivät ole hauskoja?

Tai oikeastaan pohdin, miksi hauskoja miehiä tuntuu olevan Suomessa enemmän kuin naisia. Kirjoitin tuollaisen raflaavan otskikon, jotta just sinä alkaisit lukemaan tätä tekstiä. Hauskaa, vai mitä? 

YLEn stand up -komiikkaan keskittyvän tosi tv -kilpailun, Naurun tasapainon, on voittanut kolme kertaa mies. (Ja muuten kahdesti oululainen mies, hyvä me!) Nainen ei kertaakaan. Kakkoskautta seurasin itse tiiviimmin, koska samaan aikaan kanssani opiskellut Iikka Kivi oli mukana, ja sittemmin voittikin. Olen itse käynyt katsomassa stand uppia, mutta en kertaakaan naista. Pääosin siksi, että tarjolla on erittäin harvoin naisstanduppia. 

Nythän joku tietenkin sieltä huikkaa, että onhan meillä Siskonpeti. Ohjelmassa on peräti neljä naiskoomikkoa päätähtinä. Olen muutaman jakson katsonut, ei ole iskenyt minun naurunappulaan kertaakaan. Krissestä tykkäsin, sillon Hyppönen-Enbuske-Experiencen aikaan. Ja siis onhan noita, naiskoomikoita.

Mutta selvästi vähemmän kuin mieskoomikoita. Ei minun tarvitse tähän edes mitään tilastoja heittää, tämä vain on ihan selkeä fakta. Putouksessa naisia on aina vähemmän kuin miehiä, Pulttiboisin vertaisia historiallisia komiikkaohjelmia ei ole naisten tekemänä ja Uuno Turhapurossakin päähuomiossa ovat mieskoomikot. 

Huumorittomia naisia varten on muuten olemassa ihan oma terminsäkin: hiekkapillu.

Onko yhteiskunnassamme jotenkin vaikeaa olla hauska nainen? Onko meidän roolimme naisina vain nauraa miesten jutuille? Sukupuolittunut mediahan tarjoaa melko yksiulotteista naisrepresentaatiota, siis sitä, että me naiset olemme miesten halujen kohde ja heitä varten oleva objekti. Naisia näkee erittäin paljon vähissä vaatteissa, mainoksia ja iltapäivälehtien kansia myöten. Jos mies on vähissä vaatteissa, on kyseessä usein komiikka. Riku Nieminen sushipöytänä Putouksessa, vaikkapa. Miehen alastomuus on hauskaa, eli miehiä varten, naisen alastomuus on myös miehiä varten ihan toisista syistä.

Tässä on siis kyse mediarepresentaatioista, ei siitä, että minä väittäisin naisten olevan miehiä varten. 

Eikö yhteiskuntamme salli siis sitä, että nainen ei nauraisikaan miehen vitseille vaan päinvastoin? 

Tällaisia tässä nyt pohdin vaikka pitäisi lukea vielä 100 sivua tenttikirjaa sitä samalla referoiden. Ja samalla tänne loppuun varovasti väitän, että minä olen hauska nainen. Pitääkö tässä itse alkaa murtaa representaatiota ja heittäytyä stand up -koomikoksi? #hymiö

Ps. Pakko lisätä näin jälkiedittinä, että minusta hauskoja naisia on olemassa! Suosikkini eivät ole kyllä suomalaisia, mutta siis Amy Schumer, Jennifer Lawrence ja Adele <3