Niistä oikeista töistä

Tickle your fancy -blogin Sara kirjoitti bloggaajan työviikosta ja sai jonkinlaisen kohun aikaiseksi. Hän sai postauksensa (ja etenkin siitä tehdyn iltapäivälehtijutun) perusteella lukuisia kommentteja, joissa hänen käskettiin mennä oikeisiin töihin.

Jonkun mielestä työtä, tai tarkemmin oikeaa työtä, ei ole sellainen, josta nauttii tai jossa saa tehdä kivoja juttuja. Vain sellainen on tolkun ihmisen työtä, jossa joutuu nousemaan 4:45 aamulla ja seisomaan pakkasessa kahdeksan tuntia. Tai siltä se vaikuttaa, kun kommetteja lukee. Vähemmän kärjistetysti voisi sanoa, että työtä arvostetaan, jos sillä on yhteiskunnallista merkitystä tai siinä autetaan ihmisiä. Siis sairaanhoitajat, opettajat ja kansanedustajat tekevät oikeita töitä.

Tällaisia leikkitöitä tekevien ei ainakaan sovi valittaa! Jos on huono päivä, niin suu kiinni, koska oikeita töitä tekevillä on paljon rankempaa! Sellainen vaihtaisi työnsä sekunnissa leikkitöihin, eikä koskaan valittaisi.

Oma työni on pääasiassa juuri tuollaista töiden leikkimistä. Teen haastatteluja, snäppään, facebookkaan, kirjoitan, muokkaan kuvia, keksin pöhköjä ideoita, kuvaan pöhköjä videoita. Sen lisäksi opiskelen ainetta, josta ei suoranaisesti mitään älyttömän suurta hyötyä maapallolle välttämättä ole, ja suurin osa siitä tehdään tietokoneen näppäimistöllä. Jos olisi pakko niputtaa kaikki tekemäni työt yhteen, sanoisin että teen pääasiassa aivotyötä.

Työni ei ole mekaanista suorittamista, eikä etenkään fyysisesti raskasta. Mutta tiedättekö mikä sosiaalisen median parissa aivotyötä tekevän työssä on erilaista verrattuna vaikkapa sairaanhoitajan tai kassahenkilön työhön? Me emme ole koskaan vapaalla. Työpaikan oven (jos sellaista konkreettista tilaa edes on) mennessä kiinni aivotyö jatkuu. Ideat tulevat lupia ja aikatauluja kyselemättä.

Asiakkaan Facebook-kommentteihin ja viesteihin pitää vastata pian niiden saapumisen jälkeen. Kukaan muu ei voi mennä puolestani asiakaspalaveriin, eikä hoitaa sovittua haastattelua. Jos sairastun, menetän mahdollisesti asiakkaan tai jonkun rahamäärän, jonka saan vain tehdystä työstä. Huomisen työtilanne on aina epävarma ja siksi on koko ajan oltava varpaillaan ja silmät auki. Verkostointia pitää tehdä aina kun mahdollista, sosiaalisen median presenssi on pidettävä aktiivisena. 

Ja vaikka joskus aivot suttaavat tyhjää ja välillä ajatukset ovat niin väsyneitä, että unohdan puhekyvyn kesken lauseen, olen itse valinnut tehdä tätä työtä. Niinkuin sinäkin, joka teet niitä oikeita töitä. Niin sinulla kuin minullakin on huonoja päiviä ja väsyneitä ajatuksia. Kenellä tahansa on hetkiä, joina miettii tuliko valittua oikea ammatti. Silti kukaan ei voi astua toisen kenkiin ja tietää, miltä toisesta tuntuu.

Sara, minä ja monet muut ovat valinneet ammattinsa alalta, joka on uusi ja kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä ala on aika monen unelma, ja se tarkoittaa sitä että kilpailu on armoton. Me olemme valinneet tämän ammatin, koska tiedämme että huomisen työmarkkinoillakin on pärjättävä. Haluamme kehittää ammattitaitoamme kehittyvässä yhteiskunnassa. Haluamme varmistaa, että ammattitaitomme on käyttökelpoista myös 15 vuoden päästä, maailmassa jossa voi olla täysin erilaiset työmarkkinat kuin tänä päivänä.

Jos se tarkoittaa, ettemme tee oikeita töitä, niin olkoon sitten niin.