Opintielle

Olen selättänyt ylitsepääsemättömät tietokoneongelmat, eli ostanut uuden tietokoneen. Edellinen (romu) ei houkutellut kirjoittamaan mitään, koska ei huvittanut edes avata sitä rakkinetta. Ja minullahan oli todella hyvä syy ostaa uusi kone, koska pääsin opiskelemaan viestintää Oulun yliopistoon! Syyskuussa lähden siis opintielle, yhtä aikaa tyttäreni kanssa. Odotamme molemmat innolla koulun aloittamista.

On ihan mahtavaa onnistua! Yliopstossa opiskelu on ollut lapsellinen haaveeni yläkoulusta asti, joten se kyllä buustaa itseluottamusta! Ajattelin, etten ole tarpeeksi älykäs tai teoreettinen päästäkseni sisään. Mutta siinäpä universumi osoitti minun olevan väärässä! Minä kelpaan, minä onnistun. Onneksi en lannistanut itseäni totaalisesti hakuvaiheessa, vaan jaksoin uskoa, vaikka väkisin, että minulla on mahdollisuus.

 

 

Minulla on siis selkeä tulevaisuuden suunnitelma seuraavalle parille vuodelle, jonka jälkeen minusta pitäisi tulla filosofian maisteri. On todella helpottavaa todeta, että ei tarvitse stressata siitä, mitä pääasiassa tekee lähitulevaisuudessa. Ja mitähän kaikkea tästä vielä seuraa, sitä en edes halua miettiä. Tulevaisuus on valoisa, mielenkiintoinen ja innostava! 

Näin innostuneessa mielentilassa sitä unohtaa välillä olevansa sairas. Juttelin lääkärin kanssa viime viikolla, ja sovittiin että vielä jatketaan tällä annostuksella lääkkeen kanssa. Kesällä aletaan sitten vähentämään pikkuhiljaa. Sitä odotan kovasti! Terapiassa ja omassa päässäni olen saanut tosi päätäräjäyttäviä ahaa-elämyksiä, joista lisää myöhemmin! :)