Älä mollaa!
Jonkin aikaa sitten bongasin twitter-virrastani kuvan tästä uutisesta. Jutussa kerrotaan suosikkijuontaja Tuija Pehkosen vaikeasta ajasta vuodelta 2013 ja siitä, että yksinäisyys ahdisti häntä sen verran, että päätyi käymään terapiassa. Tuija, yksi lempparijuontajistani, on tunnettu pirteydestään ja energisyydestään. Ja juuri tästä syystä jutun linkittänyt ihminen oli tyytyväinen, että kulissien takana olikin jotain synkkää ja pimeää. Savu alkoi nousta korvistani saman tien.
Mitä vikaa pirteissä ja energisissä ihmisissä on? Miten joku voi, yksinkertaisesti kykenee olemaan tyytyväinen siitä, että jollakin on ollut vaikeampaa kuin on antanut julkisesti ymmärtää? Helpottaako se omaa oloa, että se rasittavan iloinen tyyppi onkin hymynsä takana onneton tai ahdistunut? Vai onkohan vika kenties siinä henkilössä, joka ajattelee noin?
Koska arvatkaapa mikä se muissa ihmisissä on, mikä eniten ärsyttää? Veikatkaapa varsin, mitkä ovat ne piirteet jotka ärsyttävät toisissa eniten? Ne ovat niitä, jotka osuvat sinussa itsessäsi arkaan paikkaan. Joko se on sitä, että olet kyseiselle henkilölle kateellinen. Ehkä onnelliset ihmiset ärsyttävät sinua, koska olet totaalisen onneton, etkä tiedä, miten muuttaisit asian. Ehkä äänekäs tyyppi on sinusta ärsyttävä, koska salaa ihailet hänen ulospäinsuuntautuneisuuttaan ja moitit itseäsi siitä, ettet saa tuotua itseäsi esille sosiaalisissa tilanteissa.
Tai sitten se on sitä, että sinua ärsyttävällä ihmisellä on joku piirre, mikä sinua itsessäsi ärsyttää. Ehkä se äänekäs tyyppi on sinusta ärsyttävä, koska koet olevasi nolo möläyttelijä, joka ei osaa koskaan rauhoittua ja olla hiljaa. (Pätee ainakin minun kohdalla nimittäin :D) Tai sinua risoo läheisesi saamattomuus, koska sen näkeminen kolkuttaa omaatuntoasi ja tuo samalla omat saamattomuusongelmasi esiin.
Ylipäätään se, että mollataan muita, tai juhlitaan toisten epäonnea, on järjetöntä. Muiden onni ei ole sinulta pois. Usein sanotaan, että ”helppohan sinun on olla onnellinen, kun sinulla on sitä ja tätä ja minulla ei ja minulle sattui sitä ja tätä ja tuota kamalaa” ja niin edelleen. Onnellisena oleminen on ihan helppoa, onnelliseksi tuleminen se haaste on. Mutta jos sen tien kulkee, en usko että tulee katumaan. Koska onnellinen voi olla vaikeuksista huolimatta (joku sanoisi myös että juuri siksi). Kenenkään toisen elämä ei ole verrattavissa sinun elämääsi, koska olet eri ihminen.
Omat vaikeudet kannattaa kohdata, mutta ne eivät ole kenenkään muun vika. Jonkun toisen helppo elämä voi tehdä sinut vihaiseksi. Se voi lannistaa ja turhauttaa, koska omasi tuntuu vaikealta. Oikeastihan sinä et tiedä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Sitä ei voi mitenkään tietää. Ihmiset kun kokevat samat asiat eri tavoin. Lemmikin kuolema voi olla toiselle maailmanloppu, toiselle vain hyvin surullinen asia. Ketään ei voi tuomita, koska ei voida mitenkään tietää, mitä kaiken taustalla on. Älä myöskään tuomitse itseäsi, jos koet, ettei sinulla ole oikeutta olla onneton. Mieti, voisiko se johtua asenteestasi, vai onko taustalla jotain, niinkuin minulla oli. Jos mikään ei tunnu miltään, tai kaikki on kamalaa, kannattaa ehkä jutella lääkärille.
Mutta muissa tapauksissa pyydän, että käytät energiaasi toisten mollaamisen sijasta oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisäämiseen. Jos et tiedä miten, kokeile. Tai lue tätä blogia, voi olla että saat täältä ideoita 😉
