Kielletty rakkaus – eli miltä tuntuu, kun ex on telkkarissa

Lapseni isä eli ex-poikaystäväni oli eilen telkkarissa. Kyseessä on ohjelma nimeltä Kielletty rakkaus, jossa jokaisessa jaksossa esitellään pari, jonka yhdessä oloa jollakin tavalla paheksutaan tai vastustetaan. Ex-poikaystäväni Mika tunnetaan myös nimellä Miisu, sillä hän pukeutuu välillä naiseksi. Hänen tyttöystävälleen Jennille asia ei ole ongelma ja pariskunta käykin välillä bilettämässä Miisuna ja Jenninä. 

Siinä pikainen tiivistelmä aiheesta. Kannattaa katsoa jakso, ellet ole jo katsonut, nimittäin se on tosi ihana ja sympaattinen. Nuo kaksi ovat niin rakastuneita ja söpöjä ja liikkiksiä! Lisäksi jaksossa ihastuttaa Oulun murre sekä oululaisten ihmisten suvaitsevaisuus. Hyvä Oulu!

Näyttökuva 2016-04-26 kello 10.11.41.png

Kuvankaappaus ruutu.fi:stä

Lapsemme ei ole ohjelmassa mukana, ja hänet mainitaan sen aikana vain lyhyesti. Se on meidän yhteinen päätös. Lapsi tietää Miisusta ja on nähnyt kuvia, mutta ei ole nähnyt häntä ”livenä”, joten tavallaan lapsi ei suoraan ole mukana Miisun elämässä, vaikka Miisu on läsnä hänen elämässään peruukkien, meikkien ja ”iskän korkkareiden” muodossa. 

Minut (olettaisin) mainitaan lyhyesti ohjelmassa myös. Mika kertoo, että hänellä on taustalla kaksi pidempää suhdetta, joista ensimmäisessä Miisu-asia ”vähän niinku painostettiin pois”. Ikävää, että Mika kokee asian menneen niin, mutta en ihmettele. Harmittaa, etten osannut suhtautua siihen yhtä avoimesti ja hyväksyvästi kuin Jenni. Toisaalta, jos olisin ollut yhtä rakastunut kuin hän, olisin varmasti ollut asian kanssa yhtä sinutkin.

Meidän suhteemme oli alusta asti vähän hankala, ja aika nopeasti ongelmat alkoivat. Päätimme silti tehdä yhteisen lapsen, ja vaikka ero tuli aika pian vauvan synnyttyä (11kk), enkä kadu suhdetta tai lasta. Täytyy painottaa, että olimme molemmat todella (liian) nuoria, minä 24-vuotias ja Mika 22-vuotias kun lapsemme syntyi. Halusimme elämältä eri asioita. Ei se vain voinut toimia.

Ja kuten sanoin, en ollut todella, isosti rakastunut Mikaan. Eikä hänkään minuun. Silloin on parempi erota, vaikka meillä yhteinen lapsi olikin. Mika ei saanut toivomaansa hyväksyntää Miisulle enkä minä saanut unelmieni miestä. Mikassa kiehtoi alussa ulkonäön lisäksi tietynlainen ”renttuus”, siis sellainen biletysmeininki. Ohjelmassakin ilmenee, että Mika ja Jenni tykkäävät ”dokata”. Baari-illat ja keikat ja krapulapizzat olivat Mikan kanssa arkea. Siinä ei ole mitään väärää, mutta sellainen elämä ei lopulta ollut sitä, mitä minä halusin. Halusin sitten kuitenkin aika perinteistä perhe-elämää, pyöriä kotona ja mennä aikaisin nukkumaan.

Meillä on Mikan (ja Jennin) kanssa tosi huiput välit. Olemme kavereita ja nähdessämme juttelemme muustakin kuin lapsestani. Yhdessä ollessamme pidin Mikan huumorista ja pidän siitä edelleen. Pidän siitä, miten lapseni näkee isänsä, miten heillä selvästi on paljon rakkautta ja hieno suhde. Parasta on, että lapseni saa olla osa heidän perhettään ja kasvaa suvaitsevaiseksi ihmiseksi, jolle kaikenlainen rakkaus on kaunista ja normaalia. 

Ja kaikki päättyi lopulta hyvin! Mika sai rinnalleen naisen, joka rakastaa häntä Miisuineen kaikkineen, minä sain rinnalleni oman unelmieni miehen ja maailmassa on tyttö, joka kasvaa hienojen ihmisten ympäröimänä. Tyttö, joka haluaa isänsä opettavan hänet meikkaamaan. Tyttö, joka laittoi ohjelman nähtyään isälleen tekstiviestin: ”Mä katoin sun jakson ja se oli tosi hyvä!”

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Höpsöä

Mitä feminismi on?

Ylen Kulttuuricocktailin sivuilla oli juttu feminismivastaisista naisista. Juttu kannattaa lukea, ehdottomasti. On hyvä, että kulttuurissamme on ääniä ihan kaikilla, tai ainakin siis niillä jotka osaavat puhua silleen fiksusti ja rakentavasti. Mielestäni jutussa oli tosi monia ajattelemisen arvoisia näkemyksiä.

Olen itse ihan ehdottomasti feministi. Jutusta päätellen oma käsitykseni feminismistä on ilmeisesti sitten aika toisenlainen, kuin joillakin. Jutusta tuli fiilis, että feminismin vastustajien mielestä aatteessa kannatetaan täyttä sukupuolineutraaliutta koko maailmaan. En tiedä, onko oma käsitykseni feminismistä sitten jotenkin valtavirrasta poikkeavaa, mutta epäilen sitä suuresti. Tuntuu, että vastustajat näkevät vain pienen ja todella rajatun osan koko aatteesta. Ja etenkin minusta tuntuu, kuin he näkisivät aatteen jotenkin vääristävien lasien läpi. En tiedä, sanokaa jos olen väärässä.

portrait-947318_1920.jpg

Kuva

Muutamia ajatuksiani feminismistä:

  1. Se ajaa kaikkien sukupuolten välistä tasa-arvoa.
  2. Siinä ei ole kyse siitä, että sukupuolten väliset erot häivytettäisiin, vaan siitä, että jokainen voi toteuttaa itseään ja omaksi tuntemaansa sukupuolta tässä yhteiskunnassa vapaasti. (Laillisuuden rajoissa, tietenkin. Älytöntä, että tämä pitää edes mainita, mutta tehdään nyt selväksi.)
  3. Kyse on siitä, että jokainen IHMINEN (ihan sama, mitkä värkit housuissa) on oikeutettu yhteiskunnassamme samaan kuin kaikki muutkin. Eli esim. että transsukupuolinen on oikeutettu lisääntymään, mitä hän ei tällä hetkellä ole, jos haluaa muuttaa sukupuolensa leikkauksessa. (Näin olen käsittänyt, korjatkaa jos olen väärässä.)
  4. On biologisia eroja, jotka jollain tavalla liittyvät sukupuoleen. Esim. vain naiset voivat olla raskaana ja synnyttää. Tämä tulee huomioida koko yhteiskunnassa. Ei siten, että naiset olisivat jotenkin erityisasemassa, vaan siten että vain he vaikkapa voivat saada vapaata töistä koska ovat pusertamassa ihmisiä maailmaan. Tai että ihmiset, joilla on kohdunkaula, pääsevät aika-ajoin papa-kokeisiin jne.
  5. Koska kaikkia sukupuolia tulee kohdella yhdenvertaisesti (tiettyjä poikkeuksia lukuuntottamatta, kts. edellinen kohta), mietin miksi naisten ei tarvitse käydä armeijaa. Onko se oikein? Kertokaa minulle! Miten armeija-asia pitäisi ratkaista, että se olisi reilua kaikille? 
  6. Feminismi ei ole miesvihamielisyyttä tai miehiä syrjivää. Ei ainakaan minun feminismini. En oleta, että kaikki miehet ovat raiskaajia enkä oleta, että naiset eivät voisi olla väkivaltaisia tai seksuaalirikollisia. Tällaista viittaa tunnutaan meidän feministien harteille aseteltavan, enkä itse ainakaan sellaista halua. Miehet, naiset ja muut sukupuolet ovat äärimmäisen heterogeeninen joukko hyviä, huonoja, sairaita, terveitä, viisaita ja tyhmiä ihmisiä. Sukupuoli ei ohjaa mihinkään muuhun, kuin siihen oletko synnyttäjä vai siittäjä vai et kumpikaan. 
  7. Feminismi on sitä, että ihmiset avaavat toisilleen ovia tai maksavat ravintolalaskun sukupuolesta välittämättä. Sitä, että vanhemmista kumpi tahansa voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Sitä, että kaikki saavat samasta työstä samaa palkkaa. Sitä, että ihmiset saavat valita itse, mitä työtä tekevät ja kuka kotona kokkaa tai siivoaa tai leikkaa nurmikon. Tiiättekö, semmosta kaikkien välillä vallitsevaa tasa-arvoa! Ajatella.

Nämä ovat omia fiiliksiä ja näkemyksiäni. Huomaan kyllä, että sellainen patriarkaalinen ajatusmaailma on todella syvällä tässä yhteiskunnassa ja myös itsessäni, teen välillä virhearviointeja tai -lausahduksia, joiden myöhemmin tajuan olleen vaikkapa seksistisiä. Opettelen. Haluaisin, että tästä keskusteltaisiin! Mitä mieltä sinä olet? Kerro!

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta