Step one

Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti jotain. Haluaisin sanoa, että kohti parempaa. Mutta sanon ainakin, että kohti muutosta. Jotain tuntematontakin, jotain erilaista. Ja ainakin toivottavasti kohti terveellisempää.

Lähtopiste:

Olen 30-vuotias yksinhuoltajaäiti Oulusta. Se millainen minä olen, on vaikea kysymys, koska uskon minulla olevan lukemattomia vääristyneitä ja kieroutuneita mielikuvia omasta itsestäni. Tämän kappaleen ensimmäinen lause on ainoa todistettavissa oleva, olennainen asia minusta. 

 

Minulle diagnosoitiin vaikea masennus viime vuoden elokuun alussa. Syön siihen masennuslääkkeitä, ja aiemmin söin myös pitkävaikutteista melatoniinia uniongelmien takia. Käyn myös kunnallisella puolella keskustelu”terapiassa” (lainausmerkit siksi, että kyseessä ei ole mitään ns. lisensioitua psykoterapiaa tms) 1-2 viikon välein.

Tunnen olevani sairas, koska mieleni estää minua elämästä ”normaalia” elämää (mikä on normaali?). Se estää minua ajattelemasta itsestäni ja elämästäni terveellä tavalla. Lisäksi tunnen oloni sairaaksi vartalossani. Välillä joka paikkaan sattuu. Väsyttää. Ei jaksa. Ei ole energiaa. Ei vain ole hyvä olla. Uskon, että ruudun toisella puolella on monia, jotka tuntevat samoin.

Tämä on siis minun matkani kohti terveempää minää. Tämä on toivottavasti myös matka kohti lääkkeetöntä elämää. Tämä on matka kohti sitä, että voin sanoa rakastavani ja arvostavani itseäni. Että voin katsoa peiliin ja tuntea olevani kaunis. Että en tuomitse enää itseäni pienistäkin virheistä, enkä enää sido itseäni kiinni, koska en usko, ei vaan koska tiedän etten pysty. En halua kuulla sisäistä ääntäni moittimassa minua. ”Sinä et pysty! Et ole tarpeeksi kaunis! Et ansaitse rakkautta! Olet huono äiti ja huono ihminen!”

 

 

Käyn tätä matkaa oman itseni avulla. Käyn tätä matkaa kokeillen, mikä auttaa. Käyn tätä matkaa myös muiden ihmisten avulla. Näistä keinoista myöhemmin lisää. 

Tästä lähdetään, olen valmis muutokseen.