¡El Carnaval!

Koin tässä muutama viikko sitten paikallisen version Ruotsin risteilystä, kun matkasimme kämppisteni kanssa Cadiziin kokemaan tunnelma Espanjan ykköskarnevaalikaupungissa. Matkaan lähdettiin yhdeksältä aamulla, kaupunkiin saavutiin kahden aikaan ja takaisin lähdettiin seuraavana aamuna kuudelta. Aika rankka reissu siis.

Dumppasin pääosin kreikkaa puhuvat kämppikseni suht pian ja ankkuroiduin paikallistuneeseen opiskelukaveriini. Vaikka minulla oli optio levyttää toverini sohvalla muutama tunti, pysyimme ihan mukavasti hereillä siihen aamukuuteen.

Yö oli lämpimämpi kuin mihin olin Granadassa silloin tottunut, mutta koko yön ulkoiluun tarvitsi kuitenkin tylsän villakangastakin. Se loi haasteita mielestäni karnevaalin mielenkiintoisimmalle osuudelle (juoputtelun kanssa tasoissa) eli naamiaisasulle. Tiesin heti etten halua ostaa mitään kamalaa pilailuputiikkirättiä, vaan haluan pari tyylikästä asustetta. Koska naamiaisasuiksi muunneltavia omia vaatteita on täällä vähän, jouduin kuitenkiin lähtemään kaupoille.

Kiianlaisesta puodista mukaan lähtivät nämä, huokeaan hintaan:

Naamio ja viuhka, jotka oli pakko kuvata viimeisillä valon rippeillä edellisenä iltana, arvelin etteivät ne selviä reissusta ehjinä. Olin oikeassa.

Koska taskuvarkaista oli varoiteltu kovin, en ottanu itse tapahtumaan kameraa mukaan. Siksi ei ole sieltä kuviakaan. Aika turvallista ja rauhallista siellä mun mielestä kuitenkin vaikutti olevan.

Jonkun krääsäkoruliikkeen alehyllystä nappasin mukaan lisää kimallusta.

Eli kreisin baskerin ja rinkulahuivin. Ne selvisivät reissusta niin, että kuvan pystyi ottamaan myöhemminkin.

Lisänä oli sitten oikeastaan vaan räiskyvän punaiset huulet ja kynnet, sekä se tylsä harmaa takki. Mielestäni lookki oli kuitenkin suht onnistunut. Ainakin yksi toinen tyylikkäästi pukeutunut tuli kehumaan. Se oli sellainen urbaani intiaani.

Mutta päivän ”hyvä” kysymys lieneekin, miksi ihmiset pukeutuu tämmöisiin niin rumasti?