Hyvän mielen ostoksia?

Tämäkään postaus ei liity espanjalaiseen tyyliin juuri mitenkään. Inspiraationa toimivat kengät jotka ostin reissultani Englantiin.

Ja katso, ne ovat tässä:

Kyseessä ovat Toms-tossut. Ne ovat kai jossain määrin trendikkäät. Ainakin ne ovat mukavat ja sopivat moneen asuun. Mutta myönnetään, että suostuin maksamaan niistä melkein 40 puntaa, koska ajatus siitä, että joku pikku koululainen jossain saa kengät koulumatkalle, oli hellyyttävä.

Koska olen yliopistolla oppinut että kehitysyhteistyön tekeminen on kinkkistä puuhaa, minuun vetosi tämä suht yksinkertainen idea, jossa ei pyritä vaikuttamaan mihinkään syvärakenteisiin, vaan suojataa vaan jonkun jalkoja. (Jokaisen myydyn parin vastineeksi lahjoitetaan pari kenkiä jollekin kengättömälle lapselle.) Kengät on tärkeitä.

Silti tällä on kyynikolla sellainen olo, että totta kai tässä huijataan. Eihän nyt yritys voi oikeasti haluta tehdä hyvää. Ja nuo entisen amazingraceenjan kuvat itsestään pikku alkuperäisamerikkalaislasten kanssa on ehkä  vähän juustoisia pohjoiseurooppalaiseen makuun. Sitten tajusin, että multahan löytyy myös muita hyväntekeväisyystuotteita:

(Huonossa) kuvassa on etualalla on Womes’secretin Amensty-kamppiksen yöpaidaksi tarkoitettu t-paita. Ostin sen lähinnä printin takia, mutta viesti siitä, ettei sukupuoliväkivalta voi olla salaisuus, on kyllä ihan pitämisen arvoinen. Mitään I love Summer -rättiä en varmaan päälleni laittaisikaan. Taaempi on Lindexiltä joku rintasyöpäjuttu. Ne nyt on aika ärsyttäviä, mut paita on kiva. Näiden ero noihin tossuihin on toki se, että Toms perustuu hyväntekeväisyyteen ja nuo paidat on vaan tuollaisia pikkukamppiksia.

Päivän ”hyvä” kysymys kuuluukin, että voiko näitä maailman parannus -vaatteita kantaa ylpeinä vai pitääkö häpeillä omaa jeesusteluaan?