Lähiketju, paras ketju
Espanjalaisillahan on ihan ruotsalainen liuta kaikenmaailman rättiketjuja; tunnetuimpia ovat varmaan Mango ja Zara. Valitettavasti hetkittäin tuntuu, että täällä suosituin on se kamala Desigual. (Joka on kuulemma halpiskopio mua ihan yhtä vähän inspaavasta Custosta.)
Granada ei ole mikään suuri kaupunki, mutta täällä on aika hyvät shoppailufasiliteetit ja täältä löytyy monia ketjuja joilla ei Suomessa ole liikkeitä. Yksi sellainen Sprinfield. Maalaisromantiikkaa, safarivärejä ja folklore-kuoseja – noi vaatteet on vaan jotenkin niin mua, vaikkakin Suomen oloihin ne ovat ehkä liian kirjavia. Myös Stradivariukselta olen tehnyt pikkulöytöjä.
En ole pitkään aikaan sortunut ostamaan huiveja, mutta sitten näin Springfieldillä nämä. Lisätään ne nyt vähän niin kuin kuvituskuviksi.
Mutta sitten aiheeseen. En nimittäin ole yhtään katsonut pahalla, että Granadaankin saapui joku viikko sitten H&M. Kotoisaa kuin Saarioisten makaroonilaatikko. Pohjoismaalaisen demokraattista muotia ja hinnoittelua. Muutama kuukausi ilman sitä syyllisyyden tyyssijaa on saanut minut huomaamaan, kuinka paljon ihan sellaisista päivitäisistä asioista on sieltä. Kuten vaikka sukat. Mulla ei ole mitään muita sukkia kuin Henkiksen peruspareja.
Ehkä hipahtavan menneisyyteni takia kannan kuitenkin jatkuvaa syyllisyyttä rahan kaatamisesta näihin riistolafkoihin. Ajan hermolla olevan fashionistan pitäisi tietenkin metskata vaatteensa vintagekaupoista ja säästää muutamaan ajattomaan designklassikkoon. Mutta kun mä oikeesti tykkään H&M:n vaatteista. Eikö ole ihan kamalaa?
