Uusi alku

Huh. Tavallaan halusin vältellä kaikkia mahdollisia korneja otsikoita, mutta minkä sitä sentimentaaliselle luonteellensa oikeastaan edes voi. Ja totuushan se on, että jonkinlaista feeniksmäistä uudelleensyntymistä tässä on kehitteillä. Läski lätisee -blogilla oli jo Bloggerin aikaan pieni, mutta vankkumattoman laadukas lukijakunta. Kaipasin kuitenkin jotain yhteisöä, johon tukeutua. Olen seuraillut Lilyn kasvua sivusta, ja jo helmikuussa 2013 Läskin perustamisen aikoihin arvoin pitkään, lähdenkö itsenäiseksi eli yksinäiseksi sudeksi vai menenkö laumaan laulamaan. Noh, Blogger kutsui individualistista sielua, mutta ei kauaa. Kesän pidin taukoa bloggaamisesta, ja nyt on aika aloittaa uudemman kerran.

Pieni esittely lienee paikallaan! Läski lätisee syntyi alun perin meikäläisen, 20-vuotiaan naisenalun liikuntaprojektin tueksi. Ajattelin jatkuvan raportoinnin edistävän projektin etenemistä positiivisesti. Näin kävi: treenikertoja kertyi ja lihakset vähän vahvistuivat. Mutta sitten tapahtui jotain. (No, tarkalleen, tapahtui The Life Eater eli kandidaatin tutkielma ynnä muut opiskeluun liittyvät kiireet, ja mitä näitä muita syitä sitten keksisi…) Sitten tulikin kesä, jolloin lähdin kotikonnuilleni kauas yliopistoliikunnan hellistä pakotteista. Otin lenkkikamat mukaan vain unohtaakseni ne koko kesäksi kaappiin. Pari kertaa tein Superdieetin kotitreenin, mikä oli sinänsä hienoa, mutta kahden kuukauden liikkumattomuuden aiheuttamia vaurioita orastavalle kunnolleni se ei valitettavasti poistanut, jännä sinänsä 😀

Nyt on kuitenkin uuden mahdollisuuden aika. Viime kevään hyvä alku näytti sen, että minäkin pystyn urheilemaan. Kesä taas näytti sen, että pystyn ihmeellisen nopeasti hävittämään kaikki urheilullisuuden jäljet itsestäni. Näyttäisiköhän tämä talven alku sen, että meikäläinen on kykenevä liittämään liikunnan pysyväksi osaksi elämää? Jännittää. Saanko pidettyä postaustahdin yllä? Lukeeko tätä kukaan? Kommentoiko kukaan? Milloin pitäisi kertoa henkilöllisyys? (Ei vielä pitkään aikaan, luulemma.)

Tästä siis lähdetään: pituutta 177 senttiä, painoa 85 kiloa. Toivon, että seuraavien kuukausien, vuosien ja vuosikausien aikana paino tasoittuu sopivalle kohdalle, kasvisruokavaliostani tulee monipuolinen ja ravitseva ja että alan viihtyä entistäkin paremmin omassa kropassani. Aion kirjoittaa kaikesta, mitä projektiin liittyy ja toivon, että joku toinen saa ajatuksistani jotakin irti. Eiköhän lähetä liikenteeseen, vai mitä? 🙂