Viipyilevän näkkileivän arvoitus

Juttelin tässä noin viikko sitten ystäväni kanssa päiväkotien tavoista tehdä asioita. Hän puhui äitinä ja minä tällaisen lastentarhanopettajan/ vakoojan roolissa. Totesin jossain kohtaa, että niin se ikuinen näkkileipäkeskustelu: saako lapset näkkileipää ruuan kanssa vai vasta sen jälkeen? Ystäväni vastasi, että hetkinen..mikä näkkileipäkeskustelu? Pääsin valaisemaan häntä Suuresta näkkileipämysteeristä, joka leijuu jokaisena päivänä, jokaisen päiväkodin, jokaisen ryhmän lounaan päällä. Jaan tämän nyt teidän kanssa. Jo aikojen alusta, pyhän Fariseuksen aikaan, on päiväkotimaailmassa pohdittu tätä näkkileipäasiaa ja se jakaa mielipiteitä edelleen. Täyttyykö se maha näkkileivästä, jos sen antaa ruuan kanssa? Syökö lapsi mitään muuta, kuin näkkileipää? Syökö lapsi paremmin, jos palkinto odottaa syömisen jälkeen? Palkinto on siis se näkkileipä.

Old school-jengi vaatii, että näkkileipä annetaan ehdottomasti ruuan jälkeen ja sitä ei saa, mikäli lautanen ei ole tyhjä. Sitten on vähän leppoisampi, mutta siltikin takakireä jengi: näkkileivän saa ruuan maistamisen jälkeen. Sitten ollaan me, ketkä antavat näkkileivän heti. Jos sinun työpaikkaruokalassa olisi lounas ja sen kanssa näkkileipää, söisitkö näkkileivän ruuan kanssa vai vasta jälkikäteen? Ihan mutulla veikkaan, että suurin osa söisi näkkileipää siinä samalla, mikäli se annokseen kuuluu. Miksi siis lapsi ei saisi koko annosta kerralla? Itseäni ei huoleta erityisen paljoa mahan täyttyminen näkkärillä. Pääasia, että se maha täyttyy.

Kuulen jo, kuinka moni päiväkodissa työskentelevä haukkoo henkeään ja sadattelee, että mutta kun leipä ei ole ruokaa! Se on silti osa annosta. Palmian ruokalistassa lukee, että joka aterialla on lisäksi tarjolla näkkileipää, kasvirasvalevitettä ja ruokajuomaa (rasvaton maito/-piimä/vesi). Lähiviikkojen listat voi käydä lukemassa täältä https://www.hel.fi/static/liitteet/palvelukeskus/pk/vuoro-43-48.pdf. Jokaisella aterialla siis tarjotaan myös näkkäriä ja juotavaa. Ei jälkikäteen, vaan aterian aikana. Nyt joku ajattelee, että no pitäisikö se pannukakkukin antaa torstaisin ruuan kanssa samaan aikaan, kun se kerran samalla ruokakärryllä ryhmään tulee? Ei pidä, se on jälkiruoka.

Toki jotkut lapset haluaisivat syödä vatsansa täyteen vain näkkärillä. Harmittaahan se, ettei koko annokseen ole koskettu. Lapset kuitenkin tutustuvat makumaailmoihin eri aikaan. Lupaan, että se näkkäriä nakertava muksu syö 20-vuotiaana muutakin, kuin näkkileipää. Me voimme päiväkodissa antaa lapsen ottaa haluamansa määrä lautaselle, antaa hänen tutustua siihen, kannustaa maistamaan ja näyttää esimerkkiä syömällä itse vieressä hyvällä ruokahalulla. Siinä ruokailun yhteydessä voidaan porukalla jutella ruuasta ja käydä vaikka läpi, mikä on kenenkäkin suosikkia ja inhokkia. Kaikesta ruuasta ei tarvitse tykätä ja mielestäni sen saa sanoa ääneen. Tietenkin ilman yök-efektiä, vaan ihan ettei tämä ole minun makuuni.

Jos lapset kärkkyvät vain näkkileipää ja koko ruokailu perustuu näkkileivän odottamiseen, ryhmän aikuiset ovat siihen syypäitä. Aikuiset ovat itse kiristäneet näkkileivällä ja näin tehneet siitä kaviaariin verrattavan megaherkun. Jos alusta asti näkkileipä annetaan ruuan kanssa, hohto siitä häviää hyvin pian. Eräs sijainen teki jopa niin, että näkkileipälaatikko oli hänen vieressään ruokailun ajan ja annoksen syötyään lapsen piti käydä pyytämässä häneltä näkkileipä. Mikäli hän oli tyytyväinen lapsen tyhjään lautaseen, hän armollisuudessaan voiteli tälle näkkärin. Ihan kuin hän olisi itse kyseisen leivän aamuyönä leiponut. Tuossa voidaan puhua jo vallankäytöstä.

Minun opettajani kuudennella luokalla vaati, että ruokailun jälkeen käytiin niiamassa/ kumartamassa hänelle ja kiittämässä ruuasta. En voinut käsittää. Miten hän liittyi koko ruokaan? Pyysin saada käydä kiittämässä keittäjiä, mutta se ei käynyt. Voitte arvata, kuka istui opettajan kanssa kaksin ruokalassa hyvin usein viimeisenä..eikä käynyt kiittämässä yhtään ketään.