Päätin, etten välitä ja tässä mä taas välitän.
Ottaessani uuden työni vastaan päätin, etten välitä enää mistään. Teen työni niin hyvin, kuin pystyn ja lähden kotiin. No kyllähän mä taas välitän. Tämän viimeisen lakon aikana uutiseksi nousi sairaaloiden toiminnan perustuminen hoitajien joustoon. Sama homma se on päiväkodeissa, meillä ei vaan kyse ole onneksi ihmishengistä. Ylitiukat vuoronvaihdot, liian vähäinen henkilökuntamitoitus ja sijaisten puuttuminen hoidetaan pelkästään henkilökunnan selkänahasta. Hassua siinä on se, että toimintatapa on niin syvällä siellä perustuksissa, ettei sitä kukaan edes kyseenalaista. On aivan normaalia, että aamuvuorolainen tekee 30min joka päivä ylimääräistä työtä kaupungille. Toinen vaihtoehto olisi, että työkaveri jää yksin pukemaan 18 lasta. No miksi ette menneet pukemaan aikaisemmin? Koska välipalaksi oli leipää ja leikkelettä, eli voiteluun ja säätämiseen meni 10min enemmän aikaa. Sitten keittiö oli unohtanut yhden maitoallergikon ruoat, eikä 2-vuotias vedä ruisleipää viidessä minuutissa sisuksiinsa. Nyt joku pitkää työpäivää toimistossaan tekevä ihminen miettii, että hei haloo, teen itse 12h päivässä ja te valitatte 30min ylitöistä. Te saatte siitä myös korvauksen, joko rahassa tai ajassa. Me emme.
Miksi kenenkään pitäisi tehdä kaupungille yhtään ylimääräistä, samalla kun meitä valvotaan sekuntikellon kanssa? Mikä työvuoro alkaa 7.51? En ole kuullut ikinä mitään yhtä naurettavaa. 7.51?? Siinä on laskettu sekunnilleen, että tähän vuoroon tuleva ehtii hakemaan aamupalakärryn, tuomaan sen ylös ja lapset saavat aamupalan eteensä tasan klo 8. Miksi tasan klo 8? Koska siten heillä on 30min aikaa taistella se puuro naamaan ja sitten pitää väistää seuraavaa jengiä, jolla on 45min aikaa tehdä ystävänpäiväaskartelu. Sitten he siivoavat jälkensä samalla kun seuraavan ryhmän aikuinen asettelee oman ryhmänsä tehtäviä samaiseen pöytään. Lapsen kohtaaminen, hetkessä eläminen ja uuden vasun noudattaminen on sananhelinää, kun katsot lapsen liimailua ja lasket, että tasan 8min päästä pitäisi olla pesemässä käsiä, jotta ehdimme pukemaan, jotta emme olisi eteisessä samaan aikaan eskareiden kanssa.
Jos lapsesi päiväkodin henkilökunta vaikuttaa jotenkin keskittymiskyvyttömiltä ja oudoilta, niin tämä on se syy. Meidän keskittyminen herpaantuu 30sek välein ja väitän, että 50% siitä johtuu ihan näistä rakenteista. Rakenteista, joihin on selkeästi laskettu se, ettei kukaan oikeasti lähde kotiin silloin, kun työpäivä loppuu. Ylityöt pitää saada systeemistä pois aina 6vk välein. Jos teet tunnin ylitöitä syklin viimeisenä päivänä, ne häviävät kuin tuhka tuuleen. Minä pienenä anarkistina en tietenkään merkkaa yhtäkään minuuttia plussaa tai miinusta listoihin, vaan sovimme tiimimme kanssa menoistamme. Näin myöskään kollegani ei tarvitse käyttää kallisarvoista aikaansa minun minuuttieni merkkaamiseen aikataulujärjestelmään. The Man voittaa silti aina. Harva lähtee pihalta sillä sekunnilla, kun kello kilahtaa ja jätä keskustelua vanhemman kanssa kesken.
Olemme muutaman työkaverini kanssa vahvasti alkaneet kannustaa muita (ja itseämme) lähtemään kotiin, vaikka lapsilla olisi yksi kenkä jalassa ja yhdeksän ryhmästä olisi vielä vessassa. Meidän täytyy kunnioittaa omaa aikaamme, hakea omat lapsemme ajoissa päiväkodeista ja elää omaa elämäämme. Joustaminen ei näy palkassa, lomissa tai työn arvostuksessa.
Missä ovat sitten ne ihmiset, jotka muuttaisivat järjestelmän. Ainakaan nykyiset päiväkodin johtajat eivät ole heitä. Veikkaan, että heidän ei kannata hirveästi vaatia tai työpaikka siirtyy nopeasti jonnekin epäkiitollisempaan paikkaan. Työntekijänä on turha alkaa oikuttelemaan, esimerkiksi minun nykyinen johtaja kuulemma kostaa sen lomissa. Onhan se hienoa olla nykyajan vapaustaistelija, mutta kesälomaa on ikävä pitää huhtikuussa. Siinä voisi sitten katsella viimeisiä lumihankia samalla, kun pyyhkii kasvomaalauksiaan pumpulilla ihan Mel Gibsonina.
Minä siedän epämukavuutta yllättävän pitkälle. Puen kolme ryhmällistä lapsia pihalle, koska viiden sijaisen sijaan saimme paikalle yhden. Ruokakärryjä viedessäni pidän holding-otteessa koulun puolelta karannutta erityisoppilasta. Hänet luovutettuani puen talvikamat päälle ja leikin tunnin ulkona. Sitten riisun saman porukan. Lounaan jälkeen menen talon kokoukseen, jossa kuulen kaikille pakollisesta tyky-päivästä. Ilahdun. Kunnes kuulen, ettei budjettiimme mahdu kaikille lounasta. Tyky-rahoista on ostettu istuinalustoja pienten pihalle. Että varatkaa kymppi omaa rahaa niin käydään viereisessä nepskussa. Siinä katkeaa Lastentarhaajan selkä. Kaupunki, kuuletko? Maksakaa se helvetin lounas, niin teidän työntekijät kuuntelee kiltimmin höpönlöpöt jaetusta johtamisesta ja siitä, kuinka ne 6min kikyt nyt merkataan omiin työaikoihin.