Hei vanhempi! Oletko tavis, syyntakeeton vai pelle?
Me lastentarhaajat tapaamme työssämme kansan kaikki eri sävyt. Sävyjen laatuun vaikuttaa päiväkodin sijainti. Meidän työtä arvioi joka päivä lasten lisäksi heidän vanhempansa, eli minun työtä arvioi 42 vanhempaa. Nyt minä aion vuorostani arvioida vanhempia. Eli jos olet päiväkotilapsen vanhempi ja tänään on huono päivä, palaa lukemaan tämä vasta huomenna.
Olen jakanut vanhemmat kolmeen ryhmään: tavikset, syyntakeettomat ja pellet. Aloitetaan ensimmäisistä. Tietenkin suurin osa vanhemmista on täysin tavallisia ihmisiä. He hakevat lapsensa, täyttävät pyydetyt paperit suurinpiirtein ajoissa ja juttelevat mukavia. Ikävämmätkin asiat hoituvat tämän jengin kanssa vaivattomasti ja yhteisymmärryksessä. Perusporukkaa, joita on ilo nähdä joka päivä. Tähän ryhmään pääsee olemalla inhimillinen. Satunnaiset retkiltä myöhästelyt, lappujen hukkaamiset ja varavaatteiden unohtelut eivät poista ketään tästä tavallisten ryhmästä. Välillä elämässä voi tapahtua aivan mitä vaan ja me todella ymmärrämme, ihan oikeasti.
Sitten on ryhmä vanhempia, joilla saattaa itsellään olla jonkinlainen diagnoosi, vaikea elämäntilanne tai muuta ikävää. He saavat täyden vapautuksen kaikesta kritiikistä. Me nähdään kyllä, että nyt ei ole homma ihan paketissa. Tämä ihmisryhmä saa perusteellisempaa kohtelua, kuin muut mainitsemani ryhmät.
Sitten on pellet. Nämä ovat ihmisiä, jotka todennäköisesti kettuilevat kassatyöntekijälle, joka ei löydä viivakoodia sekunnissa, ajavat ylinopeutta koulutiellä, eivätkä tervehdi työpaikkansa siivoojaa. He eivät ymmärrä tuovansa lapsensa joka päivä paikkaan, jonka toiminta perustuu tiettyihin sääntöihin. Vai miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka jättää päiväkodin pihan portit auki joka päivä? Vihaako hän muiden ihmisten lapsia? Tai omaansa? Mikäli on poistumassa tiikereiden häkistä, niin luulisi ihmisen sulkevan portin perässään. Miksi päiväkodissa se sulkeminen on niin vaikeaa? Joskus jokainen unohtaa sen auki, mutta tämä jengi tuhahtelee sulkemispyynnöille.
Sitten ihmettelen, että miksi jotkut vanhemmat hyppäävät aidan yli päiväkodin pihalle? Me pidetään lapset turvassa sillä, että he eivät hyppelehdi aitojen ylitse. On ikävää selittää lapselle, että no et sä saa hypätä aidan yli, vaikka Maurin isä niin tekeekin (mutta katsos, kun Maurin isä on pelle). Tämänkö takia uusiin päiväkoteihin pitää rakentaa 2m korkeat aidat? Ettei vanhemmat (lue: isät) hypi niiden yli? Samassa jengissä on myös ihmiset, jotka eivät ilmoita päiväkodin henkilökunnalle hakevansa lapsensa. Muutaman kerran olen todistanut, kuinka joku trenssitakkinen nappaa lapsen aidan yli ja lähtee. Siinä sitten juostaan perään samalla näpytellen hätänumeroa. Päästyäsi heidän rinnalle tajuat, että hei tämähän on siis (Maurin) äiti, ei pedofiilikidnappaaja. Tekisi mieli huutaa, että sait just viikon porttarin tänne ja soitan silti poliisit sun perään. Todellisessa maailmassa kerrot päiväkodin säännöt, syyt niihin ja valmistaudut näyttelemään saman farssin taas ensi viikolla.
Seuraavaksi esittelen hänet, joka hakee lapsensa, mutta ei oikeasti haekaan. Hän jää pihalle tunneiksi. Eli siis somettamaan samalla, kun päiväkodin henkilökunta vahtii hänen lastaan. Hoitoajat tavallaan toteutuu, vaikka ei oikeasti toteudu. Toki vanhemman läsnäollessa lapsi kokee, ettei päiväkodin säännöt enää kosketa häntä, joten ulkoilu on pelkkää kaaosta. Riippuu päiväkodin johtajasta, kuinka tiukasti saa pyytää vanhempaa menemään kotiin.
Sitten on huligaanit. He huutavat Tarzan-huudon jo autosta noustessaan, vetävät Supermies-asun päälleen ja tulevat villitsemään lapsensa ryhmän. Hän riehuu, painii, juoksee ja yllyttää kaikki sekoilemaan. Söpöä tavallaan joo, mutta täysin vastuutonta. Hän kiipeää liukumäkeä ylös aiheuttaen sen, että taas seuraavana päivänä pari lasta saa kengistä naamaan kiivetessään liukumäkeä ylös jonkun laskiessa alas. Tämä vanhempi osallistuu lasten temppurataan hajottaen sen. Puiden väleihin viritetty tasapainoiluköysi pysyy paikoillaan aika erilailla, kun siihen iskee 90kg kahdenkymmenen sijaan. Nämä eivät myöskään halua poistua perheille järjestetystä iltapäivästä, kun se sammakkopiste on niin kiva.
Minulta kysytään usein, että miten me saamme suuret lapsiryhmät toimimaan. Voin paljastaa, että syy tähän on säännöt. En minä valmistunut koulusta Gandalfiksi, joka hallitsee taikuuden avulla. Henkilökohtaisesti en edes ole tiukkojen sääntöjen ystävä. En ymmärrä, miksi jollekin kivelle ei saisi kiivetä. Tai miksei tunnelissa saa huutaa. Mutta sen pitäisi olla täysin selvää, miksi ei saa jättää portteja auki tai lähteä kertomatta päiväkodin henkilökunnalle. Ainiin nyt puhuin vasta hakutilanteesta. Muutama myös tuo lapsensa kertomatta. Eli tämä tapahtuu työntämällä lapsi ovesta sisään ja lähtemällä haneen. Joka aamu saat jännittää, että monelta se ovi aukeaa 20cm ja Mauri tupsahtaa sisään. Mauri voi joku aamu päättää lähteä samantien vanhempansa huomaamatta ulos ja koska portti on (tietenkin) auki, niin häntä kaivataan seuraavan kerran vasta klo 17.
Huoh. Tulikohan siinä kaikki pellet mainittua. Ainakin suurimmat sellaiset, teen ehkä joskus jatko-osan tälle postaukselle. Onneksi suurin osa ihmisistä tosiaan on niitä aivan tavallisia, hyväntahtoisia ihmisiä. Nyt menen nukkumaan, että jaksan aamulla taas kytätä oven välistä ilmestyvää lasta (Mauria).