Helsingin kaupungin liikuntapalvelut, pliis nyt hei.

Hei vaan kaikille, muistatteko mua?

Siirryin perusopetuksen puolelle töihin ainakin täksi lukuvuodeksi ja voi pojat kuulkaa: puolet vähemmän hommaa, enemmän liksaa ja asiat hoidetaan niinkuin oikeassa työpaikassa kuuluu hoitaa. Vastuualueet ovat selkeästi jaettu ja kaikki tietävät tehtävänsä. Kokoukset alkaa ajallaan ja rehtorin sana on viimeinen. Hän kantaa vastuunsa, vastaa kysymyksiimme ja tukee meitä työssä. Ja on muutenkin hauska tyyppi. Olen siis maanpäällisessä paratiisissa, näinkin voi ilmeisesti elää.

Kuvittelin taas Lastentarhaajan vaipuvan hetkeksi naftaliiniin, mutta tämä arjen Marimekossa liihotteleva sankari ei näköjään voi asettua hetkeksikään aloilleen. Varhaiskasvatus tarvitsee Lastentarhaajaa!

Nimittäin varhaiskasvatuksen lonkerot löytää mut näköjään kotoa asti.

Sain kivan yhteydenoton Helsingin kaupungin liikuntapalveluista varhaiskasvatuksen liikkumishankkeen tiimoilta. He ovat järjestämässä pääkaupunkiseudulla seminaaria, johon tarvitaan vielä vetäjää varhaiskasvatuksen työpajaan. Älyttömän mielenkiintoista ja olin sukkana valmis sitoutumaan. Päivän aikataulu ja puhujat vaikuttivat erinomaisilta ja sain esimieheltäni luvan osallistua. Olin valmis lyömään kättä päälle. Sitten tuli hymynaamoin varusteltu viesti, että tokihan tästä ei siis palkkaa makseta, tietenkään. Mutta että saa ihan osallistua seminaariin ja ruokaakin on tarjolla. Ja kahvia. Kahvia saa juoda. Maidosta ei ollut puhetta.

Anteeksi mitä?

Kysyin tarkentavan kysymyksen. Odottaako Helsingin kaupungin liikuntapalvelut, että otan vapaata töistä ja tulen heille töihin ilman palkkaa? Eli siis maksaisin siitä ilosta, että saan heille panokseni antaa? Ja vastaus tuli hyvin nopeasti, että kyllä, juuri tätä tarkoitetaan. Sitten he kysyivät, että voisivatko he ottaa yhteyttä esimieheeni, jos hän voisi maksaa minulle palkkaa siltä päivältä? Miksi hänen pitäisi maksaa sekä minun sijaisesta, että minusta?

Toki Helsingin kaupungin rahoista nämä tsiljardit ropisisivat tililleni, mutta kyllä tässä allekirjoittaneella heräsi pari kysymystä. Ensinnäkin olen hyvä työssäni. Olen itseasiassa tosi noheva puhumaan ihmisten edessä. Minulla voisi olla jopa ihan annettavaa kyseiselle seminaarille. Millä ajalla he ajattelivat, että valmistelen materiaalin? Omalla ajalla tietenkin, eli tekisin sen palkatta. Sitten tulisin paikalle, he saisivat lihaa seminaariluurankonsa päälle ja minä saisin..mitä? Kokemusta? Antamisen iloa? Kiitosta?

Raha on tosi kiva kiitos. Otan edelleen kiitokseni numeroina Osuuspankin tililleni. Saan sillä lyhennettyä täysin absurdia asuntolainaa millimetrin verran ja Arlan Hillittömän goudan lähimarketista aamupalapöytääni.