Jo joutui armas aika

Lastentarhaaja

JULKAISTU ALUNPERIN 29.5.2017 BLOGGERISSA

 

Suurimmassa osassa päiväkoteja vietetään kevätjuhlia näillä näppäimillä. Mietin meidän viime vuoden juhlia ja pohdin, että mitähän ne pienet koululaiset tekee tällä hetkellä. Itselle kevätjuhlat tarkoitti aina käsittämättömän pitkää vapautta, ei sillä, että olisin vapautta varsinaisesti kaivannut, koska olen aina viihtynyt hoidossa ja koulussa. Olen niitä kuuluisia keskitason lapsia, jotka osaa kaiken tarpeeksi hyvin ja selviävät koulusta käytännössä tekemättä mitään. Tämä tietenkin osui minua naamaan rankasti lukiossa, kun en sitten osannutkaan enää yhtään mitään verrattuna muihin. 

Nooo mutta takaisin juhliin. Jotkut työkavereistani jaksoivat itkeä sitä, kuinka Suvivirttäkään ei saa enää kevätjuhlissa laulaa, kohta muslimit valtaavat maan ja kaikki on pilalla. En tiedä mistä tällainen käsitys oli päässyt valloilleen, koska ketään ei ollut todellakaan kielletty tekemästä yhtään mitään. Parasta oli, että nämä äkkikristityt eivät hoksanneet, että eskarikuoromme kyllä lauloi virren juhlissa ihan kaikkien edessä. Valitsimme kyseisen biisin kauniiden, merkitystä täynnä olevien sanojen takia. Jumalaa ei kyllä taidettu mainita, mutta virsi kuin virsi. Ehkä aika meni muslimeista vaahtoamiseen, virsien opettelu oli sitten jäänyt siinä tiimellyksessä vähemmälle.

Näin kesälomien alussa mietityttää tiettyjen lasten tulevat viikot. Tehdäänkö heidän kanssaan mitään? Onko vanhemmat läsnä ja selvinpäin? Saavatko kaikki niitä kesäkokemuksia, joista sitten kysellään lomien loputtua? Päiväkoti-ikäiset pääsevät sentään hoitoon kesäksi, toki päivystävään päiväkotiin, jossa ei omia ihmisiä välttämättä näe kuin ohimennen. Mutta ainakin he pääsevät pois kotoa ja saavat lämpimän aterian. Kouluun mennessä meno kovenee, jotkut lapset saattavat olla 10 viikkoa tekemättä yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa he huolehtivat ruokansakin itse, siitä on kesäiset uintiretket aika kaukaisia haaveita. 

Tässä on hyväosaisena sitten kiva huudella, että kaali ei maksa paljoa ja tehkää eväät rannalle, senkin tyhmät köyhät. Sillä masentuneella tai päihdeongelmaisella vanhemmalla on vaan suurempiakin huolia, kuin kausijuuresten hinnat. Joillekin ihan sängystä nouseminen on oma urakkansa. Siinä lapsi haahuilee viikko toisensa jälkeen ja kesän tapahtumarikkain päivä saattaa olla se, kun vastapäinen naapuri pesee ikkunat. Vaikka kaupunki on ilmaistapahtumia täynnä, niitä pitää osata etsiä. Kuvitteleeko nämä kaalin hinnasta huutelijat oikeasti, että ihminen jonka ryyppyputki katkeaa muutamaksi päiväksi viekin lapsensa seuraavaksi Kumpulan kyläjuhliin? 

En todellakaan tarkoita, että lapsen pitää käydä lomallaan ulkomailla, leireillä, opetella tekemään tuli kahdella puupalikalla ja osata purjehtia kohti auringonlaskua. Kotona tai mökillä oleminen ja reissut lähipuistoon on ihan okei, kunhan lapsi kokee sen kesälomalle ominaisen huolettomuuden. Aamupalan tekeminen yhdessä vanhemman kanssa on aivan hyvä ja riittävä kokemus pienelle lapselle. Omenalohkojen syöminen nurmikolla istuen voi olla juuri niitä hetkiä, josta lapsi sitten kertoo syksyn tultua. Senkin kokemuksen saamiseen vaan pitäisi jaksaa hakea tuet ajoissa, jotta saisi ostettua sen omenan. Nykyään vielä päälle saa jännittää sormet ristissä rahojen saamista hakemuksesta huolimatta. Luottamus Kelaan on edellisen kriisin takia aika lähellä nollaa. Sori siitä köyhät, kaali on kuitenkin halpaa ja pullojakin voi kerätä. 

Kommentoi