Minä myös, harmi että sinäkin myös.
Me too, tietenkin me too. Jokainen nainen on kokenut vääriä katseita, sanoja ja vitseiksi verhoiltua alistamista. Olen todistanut kuinka nuorta, isorintaista tyttöä juoksutettiin hevosen kanssa eläinlääkärintarkastuksessa edestakaisin, jotta miehet saivat naureskella pomppiville rinnoille. Olen kohdannut huorittelua, kun en ollut kyseisestä ihmisestä kiinnostunut baarissa. Olen joutunut yöpymään tilassa, jossa aikuinen mies kuiskaili tulevansa viereeni yöllä, kun häntä pelottaa. Minut on työnnetty viereiseen huoneeseen ja yritetty suudella väkisin. Muksuna tallinomistajan miehen piti valvoa saunatilamme edessä, ettei alueella hengailevat nuoret miehet tule häiritsemään meitä. Tietenkin, tällaista se on.
Silti ja varmaan siksi tämä #metoo-kampanja ärsytti heti alusta lähtien. Ärsytti, että taas uhrit joutuvat hoitamaan homman kotiin. Ärsytti etukäteen tuleva miesten uhriutuminen ja “eikö saa enää edes katsoa”-kommentit. Ärsytti, että minun piti ihan miettiä, että onko minua edes ahdisteltu. Niin normaalilta nuo edellä mainitsemani asiat tuntuvat. Ärsytti, että on vuosi 2017 ja vieläkin pitää selittää. Tälläkin hetkellä ärsyttää, että minä tässä kirjoitan ja miesten rintamalla kuuluu vain heinäsirkkojen siritystä. Poikkeuksena oli Kirkko ja kaupunki-lehdessä julkaistu todella yllättävä kirjoitus. Tässä on miehen ääni hyvin vahvana: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-se-olin-mina-itwasme.
Miten tämä liittyy sitten päiväkotiin ja varhaiskasvatukseen? Niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa, siellä me nyt kasvatetaan tulevia mahdollisia ahdistelijoita. Jonkun lapsia ne nykyisetkin ahdistelijat ovat. Polku yhteiskuntaan alkaa päiväkodista ja meillä on suuri rooli tunnetaitojen opettamisessa. Lapsilta pitäisi kysyä joka päivä miltä heistä tuntuu. Miltä tuntui tulla kiireessä aamulla päiväkotiin? Miltä tuntui, kun välipalaomenat loppuivat, etkä saanut toista? Miltä tuntui pyytää apua kenkien kanssa? Miltä tuntui, kun kaveri ei halunnutkaan leikkiä ehdottamaasi leikkiä? Omien tunteiden sanoittaminen on ehdottoman tärkeää. Ilman sitä ei toisen ihmisen tunteiden tunnistamisesta tule yhtään mitään. Tietoisuus omista tunteista ennustaa hyviä sosiaalisia taitoja, sosiaalista pätevyyttä ja kavereiden hyväksyntää. Mitä muuta ihminen toivoo, kuin tulevansa hyväksytyksi? Kavereiden saaminen ja ryhmään kuuluminen on vaikeaa, jos ei tunnista toisen tunteita, eikä ymmärrä rajoja. Lapsi saattaa tulla yrityksistä huolimatta torjutuksi ja ilman aikuisen apua, siitä saattaa tulla haitallinen kierre.
Tunnetaitoja oppii myös havainnoimalla. Lapset seuraavat aikuisten toimia herkeämättä. Miten äiti puhuu isälle? Miten isä vastaa? Muistan omasta nuoruudestani tilanteen, joka vaivasi minua. Olin ystäväni kotitalon pihalla ja naapuriperhe tuli käymään. Perheen pieni poika kiukutteli, eikä suostunut kuuntelemaan äitiään. Isä kommentoi vieressä, että “hyvä, ei äitiä kannatakaan kuunnella”. Muistan hämmennykseni, miten joku voi sanoa noin? Pojalle välitettiin siinä aikamoinen viesti, ei äitiä kannata kuunnella. Kannattaako naisia ylipäätään kuunnella? Tiesin tämän perheen ja sen, ettei tuo lause ollut varmasti ainoa sellainen.
Aina ei tarvitse olla edes pahaa tahtoa ja mokaa silti. Lasten yli puhutaan ihan joka päivä. Ihan kuin he eivät olisi samassa tilassa tai eivät ymmärtäisi. Saati sitten ihan oikeat kommunikaatiohäiriöt perheissä. Tuhahdellaan, nälvitään, vähätellään, luodaan merkitseviä katseita ja ollaan mykkäkoulussa. Lapsi oppii nopeasti valtasuhteet ja perheen tavat toimia.
Sama homma tietenkin päiväkodissa. On vaikea opetella tunnetaitoja jos henkilökunta toimii miten sattuu. Huonoin kasvatukseen liittyvä lause, jonka olen kuullut on “älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin sanon”. Kaikki tietävät lasten oppivan esimerkin kautta. Jokaisen lasten kanssa työskentelevän pitäisi miettiä rooliaan ihmisenä, tunteiden sanoittajana ja esimerkkinä. Annanko lapsille työkaluja omien ja muiden tunteiden kohtaamiseen? Ymmärtävätkö he omat ja toisen ihmisen rajat?
Toiminko itse niin, ettei ryhmäni lasten tarvitsisi kirjoittaa #metoo heidän aikansa Facebookiin?