Terveisiä sairastuvalta! Olemme  molemmat lapsen kanssa kipeänä. Sillä erotuksella, että toinen leikkii ja lauleskelee Ihhahhaata samalla, kun toinen niistää paperirullan verran ja sadattelee kaikilla eri kielillä. Koskakohan sitä oppisi sairastamaan ihan vauvana, rennosti ja Puppea selaten?

Minulla on ollut tässä pitkän aikaa mielessä sellainen aihe, kun ihmisen oma vastuu. En ole vain saanut ajatustani kasaan, mutta nyt hieman kuumeisena päätin yrittää. Päiväkotimaailmaa ja kotiäitiyttä yhdistää (ainakin) yksi asia: selittely. Ei haluta toimia tietyllä tavalla, vaikka se saattaisi ratkaista ongelman ja selitellään tie ulos siitä. Ulkona sataa kaatamalla, eikä huvittaisi lähteä 15 eskarin kanssa lammikkoon seisomaan. Kiemurrellaan hetki ja vedetään hatusta joku näppärä pöytätehtävä ja selitellään itsemme ulos märästä ulkoilusta. Vaikka kaikki tietää, että jokaiselle tekisi hyvää käydä kääntymässä ulkona kelistä huolimatta. Lapset eivät tästä varsinaisesti kärsi, mutta olisiko helpompi vain sanoa totuus: en halua mennä ulos, koska olen laiska ja inhoan kastua. Säästyttäisiin niiltä selityksiltä. 

Itse olen jättänyt lounastreffejä ja muita tapaamisia vedoten lapsen päiväuniin. Todellinen syy on, että olen vain laiska pakkaamaan kaikki kamat mukaan ja on mukavaa, kun lapsi herää omasta sängystään naama turvoksissa ja tuoksuen unelta.

Ystäväni juuri viestitteli, että elämä on helpompaa, kun vain raahaa itsensä ja taaperonsa ulos aamulla. Muksu on niin väsynyt päiväuniaikaan, että viereen voisi tiputtaa talon parhaat kristallit ja tämä ei heräisi. On ollut vain niin mukavaa pysyä sisällä, kun ulkona on märkää ja ikävää. On ollut helpompaa selitellä ja ihmetellä, että miksi lapsi ei nuku, kuin vetää ne kuravaatteet päälle ja mennä sinne hiekkalaatikolle istumaan.

Ja miksikö oma lapseni ei juo pullosta? No koska olin niin kusessa, että imetys loppuu jos alan syöttämään pullosta. Lisäksi olin laiska kokeilemaan erilaisia pulloja. Ihan älytöntä, nyt kun sitä miettii. Omilla peloillani ja laiskuudellani hankaloitin meidän perheen arkea. Välillä joku myös erehtyy kysymään minulta lapseni potalla käymisestä, nyökkäilen vaivautuneesti ja mutisen jotain, että getting there. Todellisuus on, etten ole jaksanut olla kovinkaan aktiivinen siinä asiassa. Voisin selitellä ummet ja lammet joistain lapsen herkkyyskausista, mutta syy on vain oma laiskuus.

Yhdessä päiväkotiryhmässä aloitettiin lasten pukeminen aina niin, että yksi lapsi jäi häntäpäähän odottamaan vuoroaan. Miksi näin? Siellä tiedettiin, että hänet tullaan hakemaan niihin aikoihin ja toivottiin, että vanhempi astelee sisälle ja saa näin itse pukea lapsensa. Vähemmän duunia heille. Sitä seliteltiin sillä, että lapsi tykkäsi lueskella kirjoja sillä välin, kun muita puettiin, mutta oikea syy oli varsin selvä. Seliseli.

Olen myös kuullut tuhat selitystä sille, miksi ei voi liikkua ja pitää huolta itsestään. Meidän työ on todella fyysistä ja se vaatii tietyn aktiivisuuden myös vapaa-aikana. Sen sijaan odotellaan työterveyden lähetettä fysioterapiaan, eikä tehdä sillä välin mitään. Sitten jos sinne fyssarille päästään, niin valitetaan huonoista liikkeistä ja ettei omisteta niiden tekemiseen vaadittavaa kuminauhaa. Voivotellaan huonoja julkisia palveluja ja ryvetään hartiasäryssä. Oikeat ongelmat ovat omassa sarjassaan, mutta melko moni kiputila olisi ratkaistavissa kepin pyörittelyllä.

Ymmärrän, että ihminen joutuu helposti ihmeelliseen tekemättömyyden kierteeseen. Kipu ruokkii huonoa fiilistä, eikä silloin tee mieli lähteä Elixiaan trikooasusteisten bodaripupujen sekaan. Mutta älä syytä siitä muita, oikea syy on peilissä. Olet vain patalaiska ja se on ihan okei. Nyt kun varsinainen syypää on löydetty, voidaan lopettaa työterveyshoitajan syyttely ja nousta sieltä sohvalta. Toistettakoon, että oikeat fyysiset vammat ovat eri asia. Harva lähtee hölkälle paikoiltaan luiskahtaneen välilevyn kanssa. Luultavasti sekin olisi voitu välttää harjoittamalla keskivartaloa, mutta eipäs nyt saivarrella.

Jokainen laiskotelkoon niin paljon, kuin haluaa. Muiden ongelmaksi se muuttuu, jos se vaikuttaa työsuoritukseen. Vai mitä pitäisi ajatella jos työkaveri ei voi ulkoilla yli kahta tuntia lasten kanssa vedoten fyysisiin haasteisiin. Nämä fyysiset haasteet eivät kuitenkaan estä koko päivän retkeä kauniina kesäpäivänä. Mitä tässä tilanteessa voi sanoa? Ei toisen kertomaa kiputilaa voi kyseenalaistaa (ääneen). Ehkä oikeasti on maantieteellisistä syistä johtuvia kipuja. Lähempänä merta ja auringon lämmittäessä selkäkin suortuu?

Eli väsyttääkö sinua aamulla, mutta et voinut mennä nukkumaan ajoissa, koska_________(lisää haluamasi selitys). Sinun oli pakko syödä lounaaksi Omar-munkki ja sitten valittaa vatsakipuja, koska _________(lisää haluamasi selitys). Et voi tulla ajoissa kokoukseen, johon kaikki muut pääsevät aina ajallaan, koska _________(lisää haluamasi selitys).

Täten haastan meidät kaikki asettumaan peilin eteen joka aamu ja lausumaan kolme kertaa: oma vika, pikku sika. Oma vika, pikku sika. Oma vika, pikku sika. Itse taidan lausua litanian varmuuden vuoksi tuplasti, meneepähän perille myös kuumeessa.