Rasismia päiväkodissa. Kyllä, luit oikein.

Lastentarhaaja

JULKAISTU ALUNPERIN 4.3.2016 BLOGGERISSA

Some on tehnyt näkyväksi nykyajan keskustelun täysin kestämättömän ja epä-älyllisen tason. Ystäväni kirjoitti facebookiin statuksen, jossa hän hämmästeli tämän maan muuttumista uskomattoman rasistiseksi. Joukko ihmisiä kommentoivat ja päivittelivät samaa. Mielestäni pohjimmiltaan mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Näin älytöntä tämä on aina ollut. Ennen asioista jurputettiin vaan siellä Niinisalon Essolla ja jos joku ihan hullutteli, hän kirjoitti asiasta mielipidekirjoituksen käsin paperille ja postitti sen paikallislehteen. Sieltä toimittajat karsivat ne kaikista seinähulluimmat pois ja vain osa kirjoituksista pääsi läpi. Siinä se. Mutina Essolla jatkui.

Tämä yleinen ilmapiiri, kuinka kaiken saa ladella ääneen välittämättä sen loukkaavuudesta, näkyy mielestäni myös meillä päiväkodeissa. Lievempinä ilmiöinä on esimerkiksi kesken kokouksen heitetyt linjaukset, joissa puhuja tekee selväksi hänen poliittisen kantansa ja mielipiteensä maahanmuutosta. Tämä ei luonnollisesti liity kokouksen aiheeseen millään tavalla. Puhe etenee täysin epäjohdonmukaisesti, kuin paraskin Iltasanomien nettikeskustelu. 

Harjoittelussani törmäsin erityislastentarhanopettajaan, jolla oli erityisen lennokkaat ajatukset. Sanoin hänelle epäileväni pientä vessakatastrofia, koska eräs lapsista haisi pahasti. Hän heitti takaisin, että joo, ei kannata välittää, kun noi neekerit usein haisee paskalle. Miten keskustelu voi jatkua, kun joku keskellä kirkasta keskiviikkopäivää heittää tällaisen kommentin? No tietenkin niin, että viereisen ryhmän lastenhoitaja kertoi oman mielipiteensä muista kulttuureista ja tämä erityisopettaja oli löytänyt sielunkumppanin. 

Nyt ihan hetki sitten kollegani valitti, kuinka heidän ryhmän pojat ovat varsinaisia itkupillejä ja tästä seuraava askel näille pojille on varmasti homous. Ilmaisin helpotukseni, että nykyajan pojat osaavat itkeä ja toivoin sen jatkuvan ihan aikuisuuteen asti. Kerroin myös, että täällä me olemme näyttämässä lapsille, kuinka heidät hyväksytään tähän maailmaan juuri sellaisina kuin he ovat. Sain vastaukseksi hymistelyä ja naurun, että voi teitä nykyajan nuoria. Tämän kyseisen ihmisen suuriin huoliin kuuluu myös keittiötyöntekijämme ja entisen harjoittelijamme seksuaalinen suuntautuminen.

Aivan rusinana pullassa oli eräänlainen viidakkoaiheinen performanssi, johon osallistuimme. Laulun mukana lapset esiintyivät erilaisia eläimiä seeproista papukaijoihin. Siinä viattomana bongorumpuja soittaessani huomasin, että gorillojen saapumisessa lavalle on jotain vähintäänkin kyseenalaista. Gorilloiksi oli valittu esiintymään ryhmistä pelkkiä tummaihoisia poikia. Valintakriteerinä oli ollut myös tummista ihonväreistä ne ehdottomasti tummimmat. Kyseiset lapset kiipesivät aikuisen kannustamana myös puolapuille rapsuttelemaan itseään ihan gorilloina, enkä keksinyt enää tunteilleni sanoja. 

Ihmiset saavat olla mitä mieltä haluavat. Olen oikeasti sitä mieltä. Minulla on oikeus pitää oman pääni sisällä tiettyjä ihmisiä idiootteina heidän mielipiteidensä takia. En kuitenkaan hyväksy näiden mielipiteiden kertomista työpaikalla, se on asiatonta. Vielä vähemmän hyväksyn niiden sanomista ääneen lasten kuullen. Kaikista eniten paheksun, kun näiden asenteiden annetaan vaikuttaa omaan työntekoon ja kasvatusnäkemykseen. Jos joku haluaa lukea Tapio Puolimatkaa vapaa-ajallaan ja käyttää aikaansa nettitrollaamiseen, se on täysin sallittua. Työpaikoilla on kuitenkin säännöt ja arvot, joita meidän kuuluu noudattaa.

Onneksi seassa on myös helmiä. Yhdessä harjoittelussani katselin erään päiväkodin työntekijän kanssa kahta lasta, jotka katselivat pilviä leikkitelineessä vierekkäin maaten. Tiesimme, ettei heillä ollut yhteistä kieltä. Tämä työntekijä sanoi olevansa onnellinen näiden lasten puolesta. He kasvavat avoimiksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi. He ovat nähneet jo nyt niin paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja erilaisia tapoja. Totesimme yhdessä, ettemme me tienneet maahanmuutosta yhtään mitään verrattuna näihin lapsiin. Nämä lapset ovat niitä maailmankansalaisia, heidän maailmansa on jo 5-vuotiaana isompi kuin se Niinisalon Esso.

 

Kommentit

JoAnnah (Ei varmistettu)

Kylläpä tuli surumieli juttua lukiessa. Järkyttävää että aikuiset ihmiset ilkeävät (ja voivat!) levitellä omia ennakkoluulojaan työpaikalla ja mikä pahinta, kasvatustehtävissä. Olisiko jotain tapaa puuttua asiaan? Eikö työntekijä voisi saada esimieheltä vaikka nuhtelun / varoituksen asiattomista kommenteista työpaikalla? Oman lapseni en todellakaan soisi kokevan hoitopaikassa tuon tason ahdasmielistä ajatusmaailmaa. ☹️

Lastentarhaaja

Kiitos kommentistasi! Uskon, että työntekijöiden kouluttaminen ja yksikön arvojen toistaminen päivästä toiseen auttaa. Varoituksia saisi mielestäni jaella herkemmin, mutta usein näissä tilanteissa on sana sanaa vastaan. Johtajalle todella haastava tilanne arvata, että kuka puhuu totta. Mutta pikkuhiljaa tämä asennemuutos tapahtuu, pakko luottaa siihen. Nämä esimerkit ovat aivan ääritilanteista, onneksi on vastapainoksi kasoittain avarakatseisia työntekijöitä.

Kommentoi