Uusi elämänvaihe alkakoon, taas.

Nyt se tapahtuu. Lastentarhaaja menee takaisin töihin. Äitiyslomat ja hoitovapaat on ohi, arki koitti. Kotiin jäädessäni tuleva aika ilman töitä tuntui ihan käsittämättömän pitkältä. Olen aina tehnyt töitä, sitä suuremmalla syyllä kotona oleminen tuntui ihan absurdilta.

Ymmärrän, että ihmisten, joiden alalla asiat muuttuu ja aika kulkee oikeasti eteenpäin, on vaikea jäädä kotiin näin pitkäksi aikaa. Tuntuu varmaan, että jää jälkeen kaikesta ja muut ovat ammatillisesti valovuosien päässä. Tämä ei kyllä ole totta. Todennäköisempää on, ettei kukaan edes huomaa tämän korvaamattoman ihmisen poissaoloa ja joku kesähessu tekee hänen työnsä minimipalkalla. Mutta ymmärrän silti tunteen. Meidän lastentarhaajien maailma ei ole muuttunut mihinkään sitten Friedrich Fröbelin (ainakin nyt tuntuu siltä tämän hallituksen toimien jälkeen), niin kotona oleminen on ollut minulle varsin helppoa.

Vuodenvaihteen aikaan on tapana tehdä erilaisia listoja, joten minäkin päädyin sellaiseen.

Mitä en tehnyt vauvavuoden aikana:

– opiskellut.

– urheillut määrätietoisesti.

– siivonnut.

– sisustanut.

– laittanut ruokaa (toki pakolliset).

Mitä tein vauvavuoden aikana:

– katsoin Gilmoren tyttöjen ja Frendien kaikki tuotantokaudet alusta loppuun.

– luin romanttisia höpökirjoja.

– kävelin, kävelin, kävelin. Harmittaa, etten laittanut gepsiä päälle heti ensimmäisestä kävelystä, kilometrit kiinnostaisi.

– join törkeän kallista kahvia ympäri kaupunkia.

– näin kavereita (pääasiassa vauvallisia sellaisia, heillä on aikaa).

– kävin jumpassa.

– whatsappasin (kiitos virtuaalisesta seurasta kavereille).

– kirjoitin tänne, kun ehdin (kaikelta netflixaamiselta).

– vingutin museokorttia, joka on ihmiskunnan paras keksintö.

– seurasin Ylen aamupäivän kevyitä sarjoja (Doc Martin pyörii nyt, suosittelen).

– nukuin.

Toki tein kaikki vauva- ja taaperohommat tähän päälle. Lista olisi loputon jos lisäisin siihen kaiken värikylvyistä leikkipuistoihin. Lisäksi olisi pitänyt ehkä ajastaa kaikki hetket, kun olen vain tuijottanut vauvaani. Sekin excel olisi hyvin pitkä.

Kiitos syyskuu 2016 – joulukuu 2017. Oli todella siistiä. Uusi elämänvaihe alkakoon, taas.