Lääkärin ammatti ja laillistaminen Ranskassa

Kun aloitin opinnot täällä Pariisissa, moni suomalainen tuttu on kysynyt saanko sitten joskus toimia Suomessakin lääkärinä. Vastaus on toki että EU-alueella opiskelleena saan, mutta million, noh, tämä on kysymys jota olen jo kysynyt valviralta. Vastausta odotellessa.

Ranskalaisen lääkärin laillistaminen on suomalaiseen verrattuna (yllätys, yllätys) monimutkainen prosessi. Tässä tulee listattuna mitä ranskalainen lääkäri saa tehdä ja milloin.

 

Ensimmäinen sykli – Bachelor of Medicine – 3 ensimmäistä opintovuotta.

Vuosi 1. – concours ja opiskelijavalinta

Vuosi 2. Sairaanhoitajaharjoittelu (verikokeita yms) ja semiotiikan kahden kuukauden harjoittelu (potilashaastatteluja ja potilaan tutkimista)

Vuosi 3. Yliopistosta riippuen sairaalaharjoittelut ja kliiniset diplomit alkavat. Kuinka paljon ja se mitä pääsee tekemään riippuu todella paljon osaston työtilanteesta ja harjoittelijan omasta asenteesta

 

Toinen sykli – Master of Medicine – opintovuodet 4-6

Kandiksi valmistuneesta opiskelijasta tulee externe – ja hän siirtyy viralliseksi sairaalaharjoittelijaksi valtion palkkalistoille. Palkaa on tosin muodellinen, vain max.300e kuussa, mutta valtio maksaa eläkemaksut.

Aamupäivät vietetään sairaalassa, ja taas riippuu paljon externestä itsestään ja osastosta, mitä saa tehdä. Nelosesta alken lomaa on vain 5 viikkoa vuodessa, siis sama määrä kuin muilla sairaalan työntekijöillä. Externen status on vähän hämärä, ja herättää ajoittain polemiikkia. Externe on nimittäin sekä opiskelija että työntekijä.

Toisen syklin lopussa opiskelijasta tulee master of medicine, mutta hän ei ole vielä oikeuttettu liberaaliin ammatinharjoittamiseen.

 Lääkäri yksitysyrittäjänä

 

Tähän ensimmäiseksi hieman infoa Ranskalaisen valmistuneen lääkärin toimintaympäristöstä. Suurin osa Ranskan lääkäreistä harjoittaa ammattiaan omalla vastaanotolla lääkärin kabinetissa. Kabinetti on käytännössä katutason liikehuoneisto jossa on yhden tai kahden lääkärin vastaanotto. Rankassa ei ole terveyskeskuksia, ja isot yksityiset klinikat ovat harvinaisempia. Siis sellaisia esimerkiksi Mehiläisen kaltaisia suuria klinikoita ei hirveästi ole, Pariisissa ja muissa isoissa kaupungeissa kuitenkin muutama.

Toimintäympäristössä on siis nuorelle lääkärille haastetta, sillä kabinetissa ollaan oikeasti ihan yksin – ilman mahdollisuutta kysyä kenenkään apua tai mitään vastuuta jakavaa struktuuria. Tai no, sairaalaan voi toki yrittää soittaa jos tulee hätä tai todella kiireinen tapaus.

Toisekseen, Ranskassa ei ole vuokralääkäriongelmaa, ja nuoria lääkäreitä ei tarvitse houkutella maaseudulle koska heidät voidaan käytännössä pakottaa lähtemään..

 

Erikoistumisalan valinta ja erikoistuminen

Kuudennen vuoden lopussa tehtään kansallinen koe ECN jonka mukaan valitaan erikoistumialat ja paikat. Pakkoerikoistumisen takia kaikkien on mentävä erikoistumaan johonkin ja jonnekin, sillä lääketieteen maisterintutkinnolla ei ole mitään virkaa ilman virallista erikoislääkärin koulutuspaikkaa.  Itse erikoistuminen kestää usein 4-5 vuotta, jonka päälle on joillakin aloilla vielä kahden vuoden lisäkoulutus. Erikoistumisen lopussa tehdään gradua muistuttava lääketieteen tohtorin ”thèse” – joka on siis eri asia kuin lääketieeteen alan PhD eli tieteellistä tutkimusta edellyttävä tohtorintutkinto.

vuodet 1-2

tänä aikan erikoistuva työskentelee eri yksiköissä opinto-ohjelman mukaisesti. Lääkärin ammattia ei saa harjoittaa oman erikoiskoulutuksensa ulkopuolella. Tosin poikkeuksiakin on, ja on olemassa myös médécine adjoint – jolloin yksityisen kabinetin omistaja eli täydet luvat saanut lääkäri ottaa viimekäden vastuun internen hoidoin laadusta. Tämä vastaa jotakuinkin käsittääkseni Suomessa vielä muutama vuosi sitten ollutta eurolääkärivaihetta.

Internen asema on monella tapaa ongelmallinen ja myös irtautunut todellisuudesta. Käytännössä kaikki ranskalaiset julkiset sairaalat pyörivät internien voimin, vaikka hehän ovat ”opiskelijoita”. Internen työstä on vastuussa vanhemmat lääkärit, mutta tämän on enenevissä määrin silkka muodollisuus. Sairaaloiden käytävillä vitsaillaan, että klinikan vastuuhenkilöiden tulisi käydä tarkastuskäynneillä vierailuaikana, muuten henkilökunta ei ehkä tunnista (ole koskaan nähnyt) esimiestään ja ei päästä omaiseksi luultua tyyppiä osastolle.

Noh, en usko että se ihan noinkaan on, mutta internien on vaikea saada apua, vaikka nimenomaan vanhempien lääkäreiden apu ja vastuu on perustelu internien matalalle palkalle.

Samoin olen kuullut tuttujen hämmentyneitä tarinoita siitä että heitä on hoitanut sairaalassa vain yksi lääkäri – mutta hän on eriniminen mitä potilaskertomuksissa tai resepteissä mainitaan. ”Vastuuta” kantava lääkäri ei ole siis koskaan edes nähnyt potilasta, vaikka tietysti taustalla on voinutkin konsultoida ja auttaa interneä diagnoosissa.

vuodet 2+

Interne jatkaa koulutustaan, mutta saa alkaa tekemään sijaisuuksia lääkärin kabineteissa. Interne ottaa täyden vastuun kaikista toiminnastaan, on itsenäinen lääkäri joka omaa hoidon puolesta saman päätösvallan kuin klinikan omistaja. Omaa klinikkaa ei tosin vielä saa perustaa.

Kolmas sykli ja valmistuminen – erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori

Lääkäristä tulee täysivaltainen lääkäriliiton jäsen, ja hänellä on oikeus perustaa oma yksityinen kabinetti. Lääkäri saa myös erikoistumiseen littyvän yliopiston myöntävän lääketieteen tohtorintutkinnon. Samoin yliopisto myöntää erikoislääkärin EU-alueella kelpoisen todistuksen.

—Ranskalaisen systeemin hyvät ja huonot puolet

”Hyvät” puolet menevät ehdottamasti Ranskan valtion eduksi. Erikoistumiskokeen avulla joka vuosi määritetään minkä alan erikoislääkäreitä tarvitaan ja missä. Ja aina osa joutuu sinne maaseudulle minne kukaan ei haluaisi lähteä… eli tasainen virta nuorta ja halpaa työvoimaa  on taattu ilman vuokralääkäritoimintaa…Jos olet opiskellut Pariisissa, ja haluaisit vaikka gynekologiksi, ilman tarpeeksi hyviä pisteitä voi haave jäädä toteuttamatta – ja saadaksesi jonkun hyödyn lääkärin maisterintutkinolle saatat joutua erikoistumaan vaikka geriatriaan Etelä-Ranskan pikkukyliin.

Toinen ”hyvä” puoli valtiolle on laillistamisen viivyttämisen tuoma rahan säästö. Vielä joitakin vuosia sitten Ranskalaiset lääkärit saivat oikeuden toimia lääkärinä heti toisen syklin diplomin jäljeen, ja erikoistumaan mentiin jos päästiin. Nyt nelivuotinen yleislääketieteen erikoistuminen pitää huolen siitä että vastavalmistuneet yleislääkäriksi haluavat tekevät vähintään neljä vuotta töitä heikolla palkalla valtion pussiin.

Kolmas ”hyvä” puoli on itseasiassa sekä valtiolle, että opiskelijalle. Ranskan lääkisläiset ovat tosi nuoria, suurin osa valmistuu 23-vuotiaana, ja mo,i asuu siinä vaiheessa vielä vanhempien kanssa koti-kotona. Eli siis todella nuoria kantamaan vastuuta omasta yrityksestään ja toimimaan täysin itsenäisesti ja yksin ilman vanhempia kollegoita. Tavallaan on ihan hyvä, että elämänkokemusta kertuu vielä muutama vuosi lisää ennen täyttä vastuuta potilaasta.  Suomessakin käsittääkseni tarvitaan se kaksi vuotta työkokemusta ennen oman klinikan perustamista, vaikka laillistaminen tuleekin nykyisin suoraan perustutkinnosta.

Erikoislääkäriksi valmistutaan noin 27-vuotiaana, jolloin moni perustaakin oman klinikan. Tämäkin on mielestäni todella aikaisin toimimaan omassa klinikassaan vaikka sairaanhoitajien ja sihreereiden esimiehenä. Yrittäjänä lääkärin täytyy luonnollisesti hoitaa kuittirumba, verot, markkinointi, henkilökunnan rekrytointi ja siihen liittyvä työlaki. Näin DI-näkin olisi 27v voinut hieman kylmätä yrittäjäksi ryhtyminen, saatika sitten jos olisin opiskellut vain lääketiedettä. Lääkisläisille kun ei Ranskassa opeteta kurssin kurssia mitään mikä liittyy yritystoimintaan.

Ja tullaan siihen ”huonoon” puoleen… Eli jos haluaisin tulla erikoistumaan Suomeen, on statukseni hieman epäselvä. Olisiko minulla erikoistuvan lääkärin oikeudet vai ei…Normaalisti valvira antaa laillistuksen maisterin tutkinnon perusteella, mutta samaan aikaan olen lukenut tämän , niin enpä oikein tiedä. Hakemukseen tarvitaan lääkärin tutkintotodistus, onko Master of Medicine sellainen, jää nähtäväksi. Ranska kun myöntää pakkoerikoistumisen takia vain erikoislääkäreille todistuksen. Hassua hommassa on se, että EU-alueella tutkinnon suorittaneet eivät saa tehdä Tampereen tenttejä eli asema on laillistamisen kannalta vaikeampi kuin EUn ulkopuolella tutkintonsa tehneillä.