kuvitus: Brian Stauffer

Bing! Toisen vuoden teoreettinen osa taputeltiin maaliskuun lopussa pidetyllä tenttiviikolla, ja sen jälkeen olivat valinnaiset kurssit. Onnekseni olen maisteriväylässä kaikista valinnaista vapautettu, ja sainkin ruhtinaaliset neljä viikkoa enemmän lomaa tämän lukuvuoden aikana verrattuna normaaliin vuosikurssiin.

Osan lomasta käytin pariin syksyltä uusintaan jääneen tenttin pänttäämiseen, mutta ensi viikolla alkaisikin sitten klinikka. Tokan vuoden klinikka kestää lukukauden lopussa kuusi viikkoa, aamut olemme sairaalassa ja iltapäivisin on harkkoja.  Tämä on toinen kerta kun olen osastolla, mutta ensimmäinen kerta kun teen harkat lääketieteen opiskelijan roolissa.

Aamupäivän osuus on aina samalla osastolla, ja kuuden viikon lopussa osaaminen arvioidaan kirjallisella ja suullisella tentillä. Iltapäivien osuus on taas ryhmätöitä joissa on pakollinen läsnäolo. Tiedossa olisi aikuisten ja lasten radiologiaa (mm. sydämen ultra) sekä usempi iltapäivä ensiapua. Harkkoihin kuuluu myös itsemurhia ehkäisevässä kriisipuhelimessa vierailu.

Vähän flippent, lopetin työt kuitenkin vasta reilu puoli vuotta sitten, ja nyt sitten opettelen jo oikeiden potilainen tutkimista ja haastattelua. Vaikka se, mitä näkee ja pääsee tekemään riippuu todella paljon tuurista ja siitä kuinka pedagogista ja kiireistä henkilökunta osastolla on. Stetarit ja refleksivasara olivat pakolliset välineet, eli olettaisin että ainakin pääsen harjoittelemaan kuuntelemista. 🙂

Klinikan alku ei kuitenkaan jännitä, tuntuu vähän samalta kuin menisi uuteen työpaikkaan. Ja tavallaan meneekin kun saa tutustua taas uuteen työyhteisöön ja mielenkiintoisiin tyyppeihin.

Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kolmoselle siirtymistä on päästävä niistä (fait chier) uusinnoista läpi. Uusintamahdollisuuksia on julmasti vain yksi. Eikun takaisin kirjojen pariin…