Eka viikko on melkein pulkassa. Luentoja on ollut pari ja sen päälle parit lyhyet harkat, eli kuormitus on ollut vain pari tuntia päivä.

Aloitusluento oli aika klassinen. Ensin tietysti onniteltiin toiselle vuodelle päässeitä. Sen jälkeen puhuttiin vaitiolosta, kollegiaalisuudesta ja opinnoissa jaksamisesta. Erityisesti puhuttiin päihteistä, ja siitä että tupakka, alkoholi tai muut huumeet eivät tule viemään opiskelustressiä pois, turha edes yrittää.

Myös koulun palvelut esittäytyivät: BDE (Bureau des Etudiants) eli meidän kiltojen tai kandiseurojen vastine. Sitten esiteltiin urheilu ja muita palveluita. Mielenkiintoiselta kuulosti myös opiskelijoiden tsemppi- ja urapalvelu. Halutessaan saa professoreiden ja vanhempien tieteenharjoittajien mentorointia jos opiskelu on erityisen raskasta tai tietää jo nyt mille uralle päätyä ja haluaisi jo opiskeluaikana kuulla lisää.

Yksi aihe oli kuitenkin yllättävä: Aiheena oli nimittäin työpaikalla eli sairaalassa tapahtuva seksuaalinen häirintä ja asiattomat kommentit. Aihe oli ajankohtainen sillä ensimmäinen sairaalaharjoittelu alkaa ensi viikolla kun opiskelijat liittyvät hoitajatiimeihin kahden viikon ajaksi.

Käytiin läpi mikä on ns. normaalia kollegiaalista käytöstä, että vaikka sairaalassa on paljon työpaikkaromansseja, työpaikkaraomanssi ei tarkoita sitä että vain toinen osapuoli on siihen halukas. Samon kerrottiin mitä pitää tehdä jos jonkun puheet ylittävät hyvän maun rajat, ja minne siitä pitää ehdottomasti ilmoittaa. Koululla ei epäillä uhrin kertumusta ja tiedekunnalla on erinomaiset tavat tehdä ilmoituksia ja saada viesti tehokkaasti perille niin että uhrille ei koidu siitä haittaa. Vuosikurssista vastaava opettaja-lääkäri ilmoitti myös hyvin suoraan, että lähentelijöiden sairaalaura tyssää nopeasti, ja vaikka työpaivät ovat pitkät ja raskaat, ei se tee oikeutta mankua seksiä nuoremmalta kollegalta.

Olin tosi tyytyväinen että nuoria ja varmasti aika haavoittuvaisiakin tyttö-opiskelijoita tsempattiin siihen, että asiattomuuksiin pitää puuttua. Voin vain kuvitella millaiselta tuntuu astua työyhteisöön vasta 20-vuotiaana. Suurin osa opiskelijoista on nimittäin vasta sen 20v täyttäneitä kun pakolliset puolipäiväiset sairaalaharjoittelut alkavat. Samoin miespuolisille tuli varmasti selväksi se, että asenne ja käyttäytyminen täytyy pitää ruodussa ihan oman maineen ja uralla etenemisenkin takia.

Oman kokemuksen mukaan monet yliopistot hyötyisivät samanlaisesta aloituspuheesta. Erityisesti miesvaltaisilla aloilla tällä voisi olla hyvä vaikutus. Mielestäni on tärkeää että koulu torppaa selkeästi kaikki asiattomuudet jotta tietynlainen ”kulttuuri” tai hiljainen hyväksyntä ei pääse valloilleen. Toisaalta esim. Otaniemessä ollaan tässä suhteessa valitettavasti vieläkin 50-luvulla. Naisten asemasta tai häirinnän kaltaisista ongelmista asiallisesti puhuminen on insinööriyhteisössä edelleen todella vaikeaa.

Itse olen kohdannut työ- ja opiskeluelämässä muutaman vanhemman polven ”iskijän” joiden ”humoristiset” jutut ovat, noh, kaukana korrektista. Olen oppinut kuitenkin ampumaan ne alas huumorilla ja tehokkaasti, ja sanailen puoliluokkaavasti takaisin mikäli tarpeen.