Bonjour,

Olen ajatellut kirjoittaa tästä aiheesta jo silloin kun minulla ei ollut vielä blogia, sillä aiheesta on kyselty aika paljon, ja koen kielitaidon ja ennenkaikkea kultturitaidon välttämättömäksi jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin.

Jollain tavalla oma polkuni on tästä esimerkki. Monelle tulee nimittäin yllätyksenä, etten vieläkään puhu täydellistä ranskaa.

Aloin opettelemaan ranskaa noin kuusi vuotta sitten, ja ennen vaihto-opiskeluun lähtemistä olin käynyt vain pari hassua alkeiskurssia. Menin ennen lukukauden alkua kuitenkin parin kuukauden intensiiviselle kielikurssille, jossa sitten opin saamaan suuta auki ja muutenkin perussanastoa. Opin ranskan kuitenkin aika nopeasti, olen kohtuullisen rohkea, ja sönkötin omalaatuista ranskaani ihan kaikille jotka vaan jaksoivat kuunnella. Nyt myöhemmin ihailen tapaamieni ihmisten kärsivällisyyttä ja kannustusta: Suuri kiitos kaikille niille kaupantädeille ja baarinpitäjille jotka olivat avuliaita ja kohtelivat minua ystävällisesti vaikka puheeni oli mitä oli.

Kouluranskan puute teki kielitaidostani epätasaista. Minulla on laaja sanavarasto, ja kuullun- ja luetunymmärtäminen on onneksi lähes täydellistä niin yritysympyröissä kuin muutenkin. Kirjoitukseni taas on jotain ihan muuta, ja puheessa teen edelleen suku- ja prepositiovirheitä. Tämä ei kuitenkaan ole kauheasti blokannut, sillä oppiessani kielen kohdemaassa opin käyttämään sitä oikein. Tässä muutama eroavaisuus jonka olen huomannut ns. kouluranskan puhujissa ja niissä jotka ovat oppineet kielen muun elämän mukana.

Distanssi ja muodollisuuden aste

Ranskalaisessa kulttuurissa on monia eri hierarkia- ja läheisyystasoja. On eri asia sinutteleeko, sinutteleeko käyttäen muodollista kieliä tai rentoa kieltä, teititteleekö, teititteleekö etunimellä vai Monsieur, Madame yms.yms. Kieleen on siis pelkän viestin lisäksi aina valittava muodollisuuden aste eli siis kahden henkilön välisen suhteen luokittelu. Tämä voi olla suomalaisella vaikeaa, sillä kuhunkin tilanteeseen sopivan distanssin ymmärtäminen on enemmänkin psykologinen prosessi kuin kirjasta opeteltu kaava.

Tämä tuottaa myös paikallisille harmaita hiuksia, ja sääntöjä pitää tunnustella. Esimerkiksi mieheni isä sinuttelee minua, sillä olen lasten puolisoista nuorin, ja naisena tulossa perheeseen. Mieheni siskojen puolisoita hän taas teitittelee, sillä he ikäänkuin ovat viemässä hänen tyttärensä toiseen perheseen.

Suoruus

Suomalainen arvostaa tehokkuutta, ja suoruus onkin eräänlainen tehokkuuden muoto. Halutaan sanoa suoraan tai ystävällisen napakasti, sillä ei haluta viedä toisen aikaa, tai tuottaa ylimääräistä vaivaa tai epäselvyyttä viestin tulkinnalla. Samoin suoraan sanominen on suomalaisessa rehellisyyttä arvostavassa kulttuurissa enemmänkin hyve.

Ranskalainen ajattelee ihan päinvastaisella tavalla, ja erityisesti tämä seikka tuottaa ongelmia suomalaisten ja ranskisten suhteisiin.

Ranskassa ajatellaan, että kiertoilmaisuin ja tulkinnanvaraa jättämällä viestin lähettäjä näkee vaivaa ja ikäänkuin arvostaa puhekumppaniaan. Silkkihansikkaiden käyttö siis tilanteessa kuin tilanteessa nähdään pelkästään positiivisena. Suoraan laukominen on taas laiskuutta ja huonoa kasvatusta.

Ranskalaisessa kulttuurissa sanallinen viesti onkin kuin lahjapaketti. Millaista paperia laitetaan mihinkin tilanteeseen? Nauhalla vai ilman? Yksi vai useampi kerros? Nämä verbaalisen lahjapaketin detaljit ja värit ovat juuri niitä kulttuurin ymmärtämisen kirjoittamattomia sääntöjä, mitä ei koulussa voi oppia.

Oman koulutuksen ilmaiseminen kielessä

Brittienglannista puhuttaessa kenelläkkään ei tule yllätyksenä, että puhetapa heijastelee myös koulutusta ja luokkataustaa. Melkein sama juttu on ranskan kielessä, tosin nyanssit ovat hienompia. Jos ei ole ikinä kuullut 16.arrondisementin aksenttia, ei ehkä tätä voi käsittää, mutta luokkataustalla ja puhetyylillä on todellakin yhteys.

Ulkomaalaiselle tämä tietysti tuottaa lisävaivaa, kun samasta sanasta saattaa olla useampi versio. Kadun versio, normaali versio ja sitten se enemmän soutenu joka kääntyisi ehkä muodollinen, kohotettu, kirjakielimäinen. Le language soutenu ei tarkoita yksi yhteen sivistyssanoja, vaan ne ovat erikseen. Lisäksi melkein kaikista sanoista löytyy vielä vanha muoto, eli sana jota on käytetty pari sataa vuotta sitten. Vanhojen ranskankielisten klassikoiden lukeminen ei siis olekaan ihan helppo nakki, vaikka kieltä osaisikin hyvin.

Työelämässä erityisesti tämä kielen taituruus tulee esiin, ja hillitty, diplomaattinen ja sivistyneesti puhuva pariisilainen ylenee helpommin kuin rento perifieriasta kotoisin oleva suorasuu. Luonnollisesti vieläkin tärkeämpi seikka on se, minkä koulun on sattunut käymään, mutta tästä lisää myöhemmin. Pelkällä puhetavalla ja koululla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, vaan duunit pitää hoitaa hyvin. Mutta jos vastassa on kaksi yhtä hyvin työnsä tekevää, on päivänselvää millä sanattomilla kriteereillä ylennys annetaan…

Ranskalaisessa kulttuurissa eleganssi kaikissa muodoissaan nähdään aina kompetenssina. Kaunopuheisuus tai hyvin pukeutuminen ei ole vain muodollisuus vaan arvostettava kyky.

Melodiakulut ja sanaton viestintä

Natiiviranska on melodista, ja sanojen ja lauseiden nousuja ja melodioita oppii vain ja ainoastaan kuulemalla. Lisäksi elekieli on tärkeää.

Summa summarum

Kouluranskaa voi osata täydellisesti, mutta kannttaa pysyä nöyränä ja kulttuurillisesti kuulolla, sillä liika varmuus voi kääntyä itseään vastaan.

Jos saisin suoran ja vähän tökerön täydellisesti kirjoitetun mailin ja en tietäisi, että kirjoittaja on ulkomaalainen, tulkitsisin viestin tietysti ranskalaisten kriteereiden mukaan ehkäpä vähän negatiivisesti. Jos kysessä taas olisi kulttuuriin sopivalla distanssilla ja suoruudella kirjoittettu viesti johon olisi lipsahtanut muutama kirjoitusvirhe, olisi tulkinta pehmeämpi.

En halua puolustella tässä virheellistä ranskaani, haluaisin mieluusti osata oikeinkirjoituksen ja kieliopin täydellisti ja siitä on ehdottomasti etua. Kuitenkin, oikeasti hyvään kielitaitoon tarvitaan muutakin kuin teknistä taituruutta 😀 Myös rikkonaisella ranskalla voi pärjätä jos muut osat ovat hallinnassa.

Nyt kesällä ajattelin kuitenkin käyttää jonkin verran aikaa ihan perus kieliopin kertailuun, sillä tavoitteena olisi että jonain päivänä todella onnistuisin ilmaisemaan itseäni ilman pelkoa että muuten hyvässä tekstissä on taas niitä ihan yksinkertaisia virheitä.

Bizz