Tuhlaamme yöunia

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan.

Ajan hermolla elävänä naisena tajusin tämän toki vasta noin kaksi tuntia sitten.

Kellojensiirtämisperinne sai minut pohtimaan tradition kielellisiä aspekteja.

Kesäaika-sana synnyttää paljon kivoja assosiaatioita: yhdellä viisarinlyömällä harppaamme askeleen kohti aurinkoa, valoa ja lämpöä – ainakin mielikuvien tasolla. Täältä tullaan kesäfestarit, juhannussauna ja hiekkarannat! Olen valmis.

Paitsi englannin kielessä. Anglosaksonit puhuvat päivänvalon säästämisajasta.

Ja eivätkä muuten ole ainoita! Jopa suomenkielinen Wikipedia luonnehtii asiaa näin:

”(Kesäaikaan siirtymällä) kertyneet valoisat tunnit säästetään iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat hukkaan ihmisten vielä nukkuessa.”

Kutsukaa hipiksi, mutta meikästä tässä ei ole järjen häivääkään. Se, että saamme nukkua tunnin vähemmän seuraavan puolen vuoden ajan ei ole säästämistä, vaan hyvien yöunien tuhlausta.

Korrektia kielenkäyttöä arvostavana kaipaan termiä, joka ei vähättele unentarpeen tärkeyttä alennusmyyntitermein. Siksi valitsen sinut, kesäaika. You da best.

Kippis sille!

P.s. Teistä en tiedä, mutta itse ajattelin kyllä silti nukkua tänään sen ekstratunnin.

Kauan eläköön kunnon yöunet!