Laita hyvä (vaate) kiertämään?
Vähän aikaa sitten törmäsin uutiseen, jossa japanilaisen vaatetusjätti Uniqlon kerrottiin laajentavan Japanissa jo vuodesta 2001 asti toimineen vaatteiden kierrätyskampanjansa myös Ranskan, Brittien sekä Yhdysvaltojen myymälöihinsä. Sen idea kaikessa lyhykäisyydessään on seuraavanlainen: asiakkaat tuovat myymälään vanhat Uniqlon vaatteensa, jotka yritys välittää eteenpäin vähävaraisille ja muille apua tarvitseville. Kaiken kaikkiaan yritys pyrkii tällä tavoin keräämään takaisin noin 35 miljoonaa tuotettaan viiden vuoden aikana.
Samalle tielle on lähtenyt nyt myös yhdysvaltalainen casual-vaatetuksen kuningas American Eagle Outfitters. Yritys ei lupaa sen vähempää kuin kerätä 18.10 asti kaikilta amerikkalaisilta asiakkailtaan takaisin merkin vanhoja denim-tuotteita. Niiden puuvillat päätyvät myös yhteiskunnan vähäosaisimmille, mutta tällä kertaa hiukan eri muodossa – niistä tehdään rakennuseristeitä.
Vaikka päämäärä on periaatteessa sama, kahden jätin kampanjointien väliltä löytyy hiuksenhieno ero. Toisin kuin yleiseen solidaarisuuteen luottava Uniqlo, American Eagle Outfitters ei ole lähtenyt hamstraukseen ilman porkkanaa. Palauttaessaan vanhat farkkunsa yhteen merkin yli 850 myymälästä, asiakas saa kiitoksena 20% alennuksen ostaessaan uuden tuotteen.
Pyyteetöntä tai ei – hyväntekijän saappaisiin on tätä nykyä kova tunku ja se ei ole jäänyt massamarkkinoiltakaan huomaamatta. Tee hyvää ostamalla lisää on kaiken kaikkiaan kutkuttava leikki, johon kuluttajan on helppo lähteä mukaan. Se, miten puhtaasta jaloudesta merkkien pyrkimyksissä oikeastaan on kyse, on sitten eri juttu. Siitä jokainen kuluttaja tehköön omat johtopäätöksensä. Farkkunsa kun voi kiikuttaa keräyslaatikkoon ilmankin, että niiden takataskuihin on tikattu brändilogoa.
Viimeksi vuonna 2010 H&M synnytti suuren keskustelun yhdysvaltalaisessa mediassa, kun eräs opiskelijanuorukainen oli löytänyt syrjäiseltä newyorkilaiselta kujalta säkeittäin merkin myymättä jääneitä tuotteita. Yritys oli siis nähnyt paremmaksi kuljettaa jätevuorensa kadulle kuin laittaa niin sanotusti hyvän kiertämään. Tässä tapauksessa kymmeniin muovipusseihin pakattuna.
Paikallaan oleva kysymys onkin: onko suunta oikea, oli porkkanaa tai ei? Aktivoiko vastaavanlainen kampanjointi oikeasti ihmisiä hyväntekoon vai tarjoaako se pelkästään yrityksille uuden kaupallisen keinon promota tuotteitaan? Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, sen päätämme loppupeleissä oikeastaan me kuluttajat. Jaloillamme.