Lauantaiaarre

Olen aivan muuttotäpinöissäni.

Jos jotain, tavaroiden pakkailu on loistavaa aikaa tehdä inventaariota. Eilen laatikoita kaivellessani törmäsin joihinkin aarteisiini, jotka halusin jakaa myös teidän kanssanne — Pariisin matkaoppaisiin vuosilta 1884 ja 1920 sekä kaupungin kuvitettuun, myös 1900-luvun alkupuoleta peräisin olevaan karttaan.

Kirjat ovat yllättävän hyvässä kunnossa, mutta kartta on jo jokseenkin rapistunut. Äsken siitä lähti kansi irti. Hyvää huolta näistä on joku kuitenkin pitänyt niiden iän huomioon ottaen.

Karttaa tutkaillessa on kiva katsella tuttuja alueita ja ihailla taitavasti piirreltyjä rakennuksia. Useiden paikkojen ja rautatieasemien nimet ovat tosin sittemmin vaihtuneet. Metroasemien paljoudestakin olen hitusen yllättynyt, ja omat vanhat kotikulmat näyttävät avuttoman pikkuruisilta. Nyt olen miettinyt, että kartasta voisi teettää taulun Nykin kotiin. Näin kaupungissa eletyistä vuosista jäisi kaunis muisto seinälleni, kaikkine pienine yksityiskohtineen.

Onpa näissä jotain muutakin hurmaavaa. Yhteen matkaoppaaseen on kirjoittanut nimensä sen alkuperäinen omistaja — siis noin 130 vuotta sitten. Hullua!

Kysynpä vain: Miksei enää tehdä näin?