I nøden kender man sine venner

Minulla on uusi ystävä.

Ystävä, jolla on monta tatuointia ja kamalan suuri sydän.

Ystävä, joka lukee minulle iltaisin tanskankielisiä tarinoita ja saa vatsanpohjani kutiamaan hassuista ilmassa soljuvista äänteistä.

Ystävä, joka vie kummitustaloon ja jonka hihaan voi tarttua, sitten kun alkaa pelottaa.

Joku, joka halaa metrolaiturilla, kun kyyneleet valuvat pitkin poskia, ja jaksaa muistuttaa, että toivoa on silloinkin, kun en millään jaksaisi niin uskoa.

Ystävä, joka laulaa tanskanryhmäni edessä sammakosta ja papukaijasta kertovan lastenlaulun ja nauttii siitä kuin pieni lapsi.

Joku, jolla on maailman surkein suuntavaisto, mutta jolle minä voin aukaista kaupunkini kadut.

Tapasimme vasta viikko sitten, mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme jo vuosia.

 

Kiitos Lars.

Olit kaikkien aikojen paras sohvasurffarini.