Williamsburg flea

Hellepäivän New Yorkissa voi viettää kahdella tapaa: istumalla kotona pussailemassa tai lähtemällä tuulettumaan East Riverin rannalle. 

Williamsburgin ulkoilmakirppiksen maaperällä lontusteli eilen yksi viikonlopun väsyttämä kulkija. New Yorkissa viettämäni aika on ollut rajojen testailua ja rikkomista monella tavoin, ja siksi onkin täysin luonnollista, että käväisin perjantaina elämäni ensimmäisellä tankotanssitunnilla. Käsivarteni eivät ole kokemuksesta edelleenkään palautuneet, ja tämän sekä porottavan auringon vaikutuksesta vietin loppupäivän untenmailla heti Manhattanille takaisin päästyäni. 

Vuosi alkaa lähestyä ensimmäistä puolikastaan, ja on mieletöntä huomata, millaiseen soppaan sitä on itsensä ehtinyt näin lyhyessä ajassa vetää. Jos joku olisi viime uudenvuodenaattona kertonut minun tämän kevään aikana hankkivan tatuoinnin, aloittavan tanskan opinnot, ajelevan puoli päätä siiliksi, löytävän asunnon keskeltä New Yorkia alle vuorokaudessa, tapaavan kivan pojan, jonka kanssa suunnitella yhteistä ensimmäistä roadtrippiä ja tanssivan tangon ympärillä 15 cm korkeissa koroissa, olisin nauranut makeasti — en epäuskosta, vaan silkasta onnesta.

Mutta mikäs tässä, kun on kerran vauhtiin päässyt. Seuraavaksi ajattelin opetella soittamaan kitaraa. Vain opettaja puuttuu vielä, mutta sellaisenhan löytää nopeasti. Arvaamatonta on elämä — Jos sama meno jatkuu, saatan hyvinkin seuraavan kuuden kuukauden päästä laulaa rallatella musiikin tahtiin. 

 

Inspiroivaa alkuviikkoa, tyttäret!

 

P.s Huomasin juuri, että teitä on Facebookissa jo kohta kolmesataa. Hillitöntä! Kuka pistää rajan rikki?