3 syytä vaihtaa maisemaa

Muutin Pariisiin vähän 19-vuotispäivieni jälkeen kesällä 2007. Täällä olen allekirjoittanut ensimmäisen vuokrasopimukseni, opetellut laittamaan ruokaa ja päättänyt mitä minusta tulee isona. Voin siis hyvin pitkälti sanoa aikuistuneeni ulkomailla. 

En ehkä tehnyt sitä helpointa valintaa, mutta kaduttaako? Ei missään nimessä. Nyt kerron miksi.

Joka päivä on seikkailu. Ulkomaille muuttaminen on tarjonnut minulle kokemuksia ja mahdollisuuksia, joita en olisi voinut kuvitella osuvan kohdalleni Suomessa. Kun näkee asiat isomman kaavan kautta, myös tulokset ovat sen mukaisia. Kaltaiselleni jännitystä ja vaihtelua kaipaavalle persoonalle tämä sopii paremmin kuin hyvin. Joka päivä voi tapahtua jotain jännittävää, ja uusi seikkailu odottaa monesti vain nurkan takana. Vai miltä tämä kuulostaa: muotikuvaukset työmatkalla? Työtarjous kadulla keskellä kirkasta päivää? Tanssiva ja laulava kaupan myyjä? Aivan, niin ajattelinkin.

Ranskan kieli. Kaikille teille uupuvaa kielitaitoansa murehtiville tiedoksi: olin kenties ryhmäni huonoin oppilas yläasteella ranskan kielen opiskelut aloittaessani. Nyt taidan olla ainoa silloisista luokkakavereistani, joka kirjoitti kielen lukiossa pitkänä ja on puhunut sitä päivittäin nyt jo lähes neljän vuoden ajan. Kielen opiskelussa alku on toki aina vaikea, mutta ei missään nimessä ylitsepääsemätön. Todisteena tästä, nyt puhun sitä jo yhtä sujuvasti kuin englantia, ja kieli ei ole edelleenkään lakannut kuulostamasta ihanalta. 

Elokuvamaiset kokemukset. Pariisi ei ole ehkä rakkauden kaupunki niin kuin monet ajattelevat, mutta elokuvamaisia kohtaamisia se kyllä tarjoaa. Vaikka elämä kuinka tuntuu välillä potkivan päähän, yllättävä treffikutsu hiljaisen pariisilaiskaupunginosan kadulla keskiyöllä, ikimuistoinen kohtaaminen 25 neliömetrin ullakkoasunnon keittiössä lähes tuntemattomien ihmisten bileissä tai lähileipomon pojan suloisen hymyn kera ojentamat vaihtorahat ovat hyvä syy jatkaa uskomista. Ja jäädä tänne asumaan.

 

Alimmainen kuva täältä.