Karkkipyöräni mun
’
On lukemattomia asioita, joita ilman voi elää, mutta pyörättä tulisin kyllä surulliseksi.
Sillä olen taittanut koulu- ja työmatkani koko aikuisikäni – ensin Pariisissa ja nyt New Yorkin liikenteessä puikkelehtien. Milloin sateessa, lumimyrskyssä tai +40 asteen helteessä.
Kevyen liikenteen rakkauteni juontaa juurensa jo kolmipyöräiselleni: päätin jo pienenä lapsena, että käteni eivät yhteenkään rattiin koske, ja mielipiteeni yksityisautoilun suhteen ei ole muuttunut vielä tänä päivänäkään.
Jos joskus lähdenkin pitkälle matkalle, tiedän taittavani suuren osan siitä rullaillen.
Mintunvihreä Linukseni ei ehkä moisesta ilahtuisi, mutta kaupunkipyöränä se toimii oikein hyvin. Pyörän pirteä ulkomuoto pelastaa huonommankin päivän ja mikä parasta – sen karkkiväri on sopusoinnussa koko vaatekaappini kanssa.
Mitä muuta voisi hienohelma pyörältään pyytää?