Varokaa heikkoja päitä
”Achtung!”
Kiljui tyttö pyöräkaistalla ja veti pokkana päin punaisia – pyöräilykypärättä.
En ole eläissäni nähnyt yhtä monta kypärätöntä ajelijaa kuin ensimmäisenä Berliinin-päivänäni.
Jos newyorkilaiset suojaavat itsensä tyhjästä aukeilevien taksinovien ja pyöräkaistalle sinkoilevien sekopäisten jalankulkijoiden varalta lähes neuroottisesti, painavat liikenneoptimisti-berliiniläiset paljain päin kuin viimeistä päivää.
Sen huomasin tänään pyöräretkelläni Kreuzbergissä.
Opin myös sen, että kaupunki saattaa olla ihanimmalla tavalla kummallisin paikka, jossa olen koskaan käynyt. Ja nyt en liioittele laisinkaan.
Kuin Scarlett Johansson konsanaan, vietin ensimmäisen päiväni täysin pihalla kaikesta – sekä kaupungista että kielestä. Pyöräilyvaroituksen nyt sentään hiffasin.
Huomenna on taas samanlainen satsi luvassa, kun lähden kohti kaakkoa ja palaan uhkarohkeiden pyöräilijöiden vanaveteen. Tyyppien, jotka kiljuvat saksankielisiä sanoja pahaa-aavistamattoman Berliini-noviisin korvaan, ja varmaan ihan syystäkin.
Sillä jos aivan rehellisiä ollaan, ei tällainen tietämätön turistikaan voi paljoa huudella: ainakaan, jos ei osaa sanaakaan paikalliskieltä.
Varokaamme siis heikkoja päitä, sekä paljaita että kielitaidottomia.
Huomiseen!