Jalat löysäks ja sitruunakakkua naamaan
Tänään nukuin pommiin.
Heräsin sängyksi suoristetulta, epätasaiselta sohvalta, jolla on maattava väärinpäin mukavuuden maksimisoimiseksi. Lötkötyynyltä ja huovalta, joka on sullottu haalistuneen aakkospussilakanan sisään.
Kovin tyypillistä sohvasurffausta, sanoisin. Mutta näin jumissa en kyllä muista koskaan olleeni.
Silmäluomia painoi jo herätessä ja jalat tuntuivat ryhdittömiltä, löysiltä suorastaan.
Sääret, jotka tanssivat edellisyönsä Friedrichsheinissä ja lässähtivät loikoilemaan kesken bileiden – sööttiä suomiaksenttia tivaavan ruotsalaisen viekkuun:
”Sano jotain ruotsiksi! Snälla!”
Koklasin, ja eihän siitä mitään tullut. Jokainen jag tuli ulos jaina ja måste skelinä. Flicka piinä ja pojke drainina. Puhuin tyypille tanskaa, tahtomattani.
Mutta jos ruotsi oli epävireessä, niin oli kyllä nainenkin.
Niin käy, kun juo pirskeissä yhden rommikolan liikaa ja laittaa elämänsä uusiksi – yhden kevään aikana.
Takanani on kuukausi Eurooppaa ja ihan kamalan paljon kaikkea.
Muutamassa viikossa olen ottanut loparit, vaihtanut mannerta ja pistänyt päiväjärjestykseni täysin uuteen uskoon.
Punkannut viidessä kodissa, elänyt varatyynyillä, hätähuovilla ja tuorepastalla. Rakastunut ihanaan kanadalaismieheen ja löllynyt romantiikkapilvessä. Tyttöbondannut ja viettänyt päiviä kotoisissa kahviloissa.
Berliinistäkin olen sellaisen jo löytänyt. Paikan, jossa on upottavia löhösohvia ja josta saa sitruunakakkua jumalattoman kokoisina viipaleina.
Sinne menin myös tänään, kun jalkojani painoi ja mahassa murisi. Sen osoitteen kirjaan ylös seuraavaa Berliinin-matkaa varten.
Lähden nimittäin pian pois.
Muutaman päivän päästä otan suunnakseni Kööpenhaminan.
Siellä minua odottaa seuraava kuhmuinen nukkumasija ja tyyny, jolla saa niskansa umpisolmuun. Lisää ihmisiä, germaanista kielimenoa ja mäihällä myös uusi, kiva kirjoituskahvila, jossa esittää, että elämästä löytyy edes vähän ryhtiä.
Koska sitä saatan haluta jo pian, rutiineja.
Mutta en minä Berliiniä löysäilemättä ajatellut jättää – niin velttoa ja päiväjärjestyksetöntä kuin elämä juuri nyt onkin.
Ei kun jalat pöydälle ja santsikierros sitruunakakkua kehiin!
Sitä mutustellessa voi tehdä mitä vain: katsella kattoon, miettiä elämänsä miestä tai vaikka treenailla puolivillaisia, tanskankielisiä lauseita:
København, her kommer jeg! Er du klar?
Köpis hei, täältä mä tuun. Ooksä valmis?
Meikä on.