Punkkauspaikka Vesterbrossa

Uusin Köpiksen punkkauspaikkani: valoisa kolmio Vesterbrossa.

Lautalattiat löytyy, näkymät löytyy ja kitaroita löytyy. Nurkissa lymyilee myös yksi hyvin väsynyt matkailija. Onneksi on tammikuun auringonpaiste, joka herättää. 

Minulta on pariin otteeseen tiedusteltu, miksi lähdin tälle matkalle. Virallinen vastaukseni on, että halusin hengähdystauon Helsingistä. Kööpenhaminalaisia tämä huvittaa. He eivät voi ymmärtää, miksi kukaan tulisi kaupunkiin tammikuussa, kun kaikki on kylmää ja harmaata.

Onneksi yksi ymmärtäjä löytyi eilen – 50-vuotias tanskalaismies. Hän kutsui Kööpenhaminaa pohjolan Pariisiksi. Tykkäsin.

Mieluiten eläisin aina kuten matkustan – ennakkoluulottomasti ja sopivasti sydän hihassa. Juttelisin kahvilanpitäjille, pelaisin totuutta ja tehtävää baarissa tapaamieni ihmisten kanssa. Kokeilisin uusia asioita ja olisin välittämättä, jos ne menevät poskelleen. Joskus olin tässä parempi.

Kotipuolessa rutiineista irrottautuminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Reissussa ei. Parhaimmillaan matka on sysäys uuteen suuntaan.

Köpiskamun kauppakassia lainatakseni: when nothing goes right, go left.